Naisten maanpuolustustyö ennen vuotta 1918

Lotta Svärdin muotoutuminen naisten valtakunnalliseksi maanpuolustusjärjestöksi kytkeytyi tiiviisti miehille tarkoitetun suojeluskuntajärjestön historiaan. Valtakunnallinen Lotta Svärd -järjestö perustettiin vuonna 1921, ja lottatoiminnan tarkoitukseksi määriteltiin suojeluskuntien avustaminen aatteellisesti ja käytännöllisesti. Naisten maanpuolustustyö ei syntynyt tyhjästä, vaan taustalla oli naisten osallistuminen vuonna 1918 Suomessa käytyyn sotaan. Lisäksi toiminnan ituja on mahdollista löytää 1900-luvun alusta, jolloin Suomi vielä kuului Venäjän keisarikuntaan.

1800-lopulta alkaen venäläisviranomaiset alkoivat kaventaa Suomen suuriruhtinaskunnan sisäistä itsehallintoa. Tässä tilanteessa naiset aktivoituivat miesten rinnalla puolustamaan autonomiaa. Lotta Svärd -järjestön perustamisen jälkeen lottatoiminnalle haettiin esikuvia paitsi vuoden 1918 sodan aikana toimineista naisista myös autonomian aikana isänmaallisuuttaan eri tavoin osoittaneista naisista.

Ensimmäisen maailmansodan puhjettua vuonna 1914 Venäjä kiristi otetta Suomesta muun muassa lisäämällä varuskuntien vahvuutta Suomessa. Aktivistipiireissä alettiin valmistautua Suomen irrottamiseen Venäjästä organisoimalla suomalaisia miehiä, niin kutsuttuja jääkäreitä, sotilaskoulutukseen Saksaan, joka kävi sotaa Venäjää vastaan. Myös naiset osallistuivat tähän toimintaan esimerkiksi muonittamalla salaisia reittejä pitkin kulkeneita miehiä.

Vuoden 1918 sota

Heikko sotamenestys ensimmäisessä maailmansodassa kiihdytti tyytymättömyyttä Venäjällä, ja vuonna 1917 jännitteet purkautuivat vallankumouksiin. Helmikuun vallankumouksessa tsaari syöstiin vallasta ja valtaan nousi väliaikainen hallitus. Lokakuun vallankumouksessa väliaikainen hallitus syrjäytettiin ja valtaan nousivat sosialistit V.I. Leninin johdolla. Vuonna 1917 levottomuudet lisääntyivät myös Suomessa työttömyyden, elintarvikepulan ja eri yhteiskuntaryhmien välisten jännitteiden vuoksi.

Venäjän tapahtumat johtivat järjestysvallan romahtamiseen Suomessa. Tällöin toisilleen vastakkaiset sosialistiset ja porvarilliset ryhmittymät alkoivat organisoida omia järjestyskaartejaan. Porvarillisen puolen kaartit yhdistyivät suojeluskunniksi. Marraskuun lopulla Suomen senaatti nimesi suojeluskunnat hallituksen joukoiksi. Joulukuun 6:ntena senaatti antoi itsenäisyysjulistuksen.

Ensimmäisen maailmansodan vielä riehuessa Euroopassa itsenäiseksi julistautunut Suomi ajautui veriseen sisällissotaan. Tammikuun lopussa 1918 suojeluskunnat alkoivat riisua aseista maassa vielä olleita venäläisiä joukkoja. Samanaikaisesti sosialistit julistautuivat ylimmän vallan haltijoiksi tavoitteenaan sosialistinen Suomi.

Sodasta käytetyt eri nimitykset heijastavat sitä, että käynnissä oli useita sotia. Valkoinen armeija, jota johti C.G.E. Mannerheim ja joka rakentui suojeluskuntien perustalle, ja sitä tukenut porvarillinen Suomi kävivät vapaussotaa, jonka tavoitteena oli Suomen itsenäisyyden varmistaminen riisumalla venäläiset aseista ja torjumalla sosialistien vallankaappaus. Vallankumouksellinen punakaarti ja sitä tukeneet suomalaiset puolestaan tarttuivat aseisiin yhteiskuntajärjestelmän muuttamiseksi.

Naisten rooli vuonna 1918

Naiset osallistuivat sotaan kummallakin puolella. Naiset olivat alkaneet tukea suojeluskuntia jo vuoden 1917 aikana, mutta sodan puhjettua toiminta tehostui merkittävästi. Naiset esimerkiksi muonittivat, varustivat ja lääkitsivät Valkoisen armeijan sotilaita ja hoitivat viestitehtäviä. Lisäksi he saattoivat kaatuneita sotilaita hautaan. Tärkein ero punaisen puolen naisiin oli siinä, etteivät Valkoista armeijaa tukeneet naiset saaneet tarttua aseisiin.