Kansainvälisen toiminnan muodot ja tavoitteet
Ryhmäkuva SLK:n (Sveriges Landstormskvinnor), NKFV:n (Norske Kvinners Frivillige Verneplikt) ja Lotta Svärd edustajista. Kuva on valokuva-albumista, johon on koottu kuvia muistoksi SLK:n valtakunnankokoontumisesta Tukholmassa 14.-16.6.1930. Kuvassa eturivissä toinen oikealta on Lotta Svärd -järjestön entinen puheenjohtaja Helmi Arneberg-Pentti, kolmas oikealta on SLK:n puheenjohtaja Maj Schmidt, neljäs oikealta on Lotta Svärd -järjestön puheenjohtaja Fanni Luukkonen ja viides oikealta NKFV:n puheenjohtaja Jacobine Rye. (Lottamuseo)
Lottajärjestön toiminta oli valtaosin kansallista, mutta sen ohessa luotiin 1920-luvulta alkaen myös kansainvälisiä yhteyksiä. Tähän saatiin mallia muilta naisjärjestöiltä, joiden ohjelmaan kansainvälinen ulottuvuus kuului 1800-luvulta lähtien. Lisäksi suojeluskuntajärjestöllä oli yhteyksiä Suomen ulkopuolelle.
Järjestöyhteyksiä Lotta Svärd loi vastaaviin naisten maanpuolustusjärjestöihin muissa Pohjoismaissa, Baltian maissa ja Puolassa. Suomea, Baltian maita ja Puolaa yhdisti geopoliittinen asema Neuvostoliiton naapurina ja siitä kummunnut pelko kommunismin leviämisestä. Kansainvälisessä verkostossa vaihdettiin arvokkaita tietoja ja ideoita, ja kun Lotta Svärd oli suurimpia ja varhaisimpia naisten maanpuolustusjärjestöjä, se oli usein esikuvana muille vastaaville järjestöille.
Lottien kansainvälinen toiminta oli tiukasti keskusjohtokunnan hallinnassa. Paikallistason toimijat saivat tietoa kansainvälisistä asioista erityisesti Lotta Svärd -lehden välityksellä. Yhteyksiä ulkomaille vaalittiin kansainvälisissä tapaamisissa ja kirjeenvaihdon välityksellä, mutta myös yksityisemmissä yhteyksissä. Henkilökohtaiset kontaktit olivat tärkeitä, ja koska lottajärjestön johtohahmot olivat koulutettuja ja kielitaitoisia, he pystyivät vaivatta solmimaan ja ylläpitämään näitä yhteyksiä.
Keskusjohtokunta tiedotti lottatoiminnasta varsin aktiivisesti ulkomaille siitä kiinnostuneille tahoille, mutta kansainvälisten yhteyksien avulla pyrittiin myös järjestön imagon vahvistamiseen Suomessa. Tietoa jaettiin lisäksi Suomessa vierailleille ulkomaisille tahoille, kuten valtiovallan vieraille. Erityisesti Tuusulassa järjestetyt kurssit toimivat eräänlaisena näyteikkunana Lotta Svärdin toimintaan. Niillä vieraili esimerkiksi Suomeen tulleita valtiovieraita perehtymässä naisten maanpuolustuskoulutukseen. Kaiken kaikkiaan lotat pyrkivät paitsi oman järjestön kuvan vahvistamiseen myös laajemman positiivisen Suomi-kuvan luomiseen ulkomailla.
Yhteyksiä Pohjoismaihin, Baltiaan ja Saksaan
Naiskodukaitsen edustajia. Naiskodukaitse oli Lotta Svärd -järjestön sisarjärjestö Virossa. (Lottamuseo)
Erityisen tiiviiksi Lotta Svärdin kansainväliset suhteet muodostuivat Ruotsiin, Viroon ja Norjaan. Näiden maiden sisarjärjestöjen puheenjohtajia kutsuttiin Lotta Svärdin kunniajäseniksi: norjalainen Jacobine Rye vuonna 1938 sekä ruotsalainen Maja Schmidt ja virolainen Mari Raamot vuonna 1939.
1930-luvulla yhteyksiä oli myös Saksaan. Kansallissosialistien noustua valtaan vuonna 1933 puolueen naisjärjestöt alkoivat propagandamielessä luoda yhteyksiä Lotta Svärdiin tavoitteenaan Saksa-kuvan kirkastaminen. Saksalaisia vieraili Suomessa, ja suomalaisia kutsuttiin vastavierailuille.
Lotta Svärd -lehdessä kirjoitettiin uuden Saksan oloista neutraaliin tai myönteiseen sävyyn. Johtavien lottien suhtautuminen Saksaan vaihteli Fanni Luukkosen pidättyvästä linjasta Hilja Riipisen avoimen ihailevaan. Varauksellisen suhtautumisen takana oli Suomen valtion virallinen linja, joka ei ollut tässä vaiheessa Saksa-myönteinen, ja lisäksi se seikka, että saksalaiset naisjärjestöt eivät olleet Lotta Svärdin kaltaisia maanpuolustusjärjestöjä.