Suunnitelmallinen koko järjestön kattava koulutustoiminta

Lotta Svärdissä toimittiin suunnitelmallisesti ja päämäärätietoisesti naisten maanpuolustustahdon ja -taitojen kehittämiseksi. Pyrkimys yhdenmukaisuuteen läpäisi järjestön, ja sen mukaisesti keskusjohtokunnan suunnittelemaa ja valvomaa ohjausta ja koulutusta järjestettiin eri tasoilla.

Valtakunnallisella tasolla järjestettiin lottapäiviä, jotka kokosivat satoihin ja jopa tuhansiin yltäneen osallistujajoukon ja jotka saivat myönteistä julkisuutta. Lottapäivät oli suunnattu myös ulospäin – tekemään järjestöä tunnetuksi – mutta järjestön sisäiset, niin ikään valtakunnalliset, neuvottelupäivät oli tarkoitettu nimenomaan käytännön toiminnan kehittämiseen. Neuvottelupäiville koottiin piirien ja paikallisosastojen johtoa, eli sihteereitä, puheenjohtajia ja jaostojen päälliköitä.

Myös piiritasolla järjestettiin omia lottapäiviä. Piirien tärkein tehtävä oli kuitenkin lottakoulutuksessa. Piiritasolla järjestettiin sihteeripäiviä paikallis- ja kyläosastojen sihteereille. Lottien koulutusjärjestelmän perustan muodostivat paikallisosastoissa järjestetyt alkeiskurssit. Ne järjestettiin neuvontapäivien muodossa. Toimenlotille järjestettiin kaksi viikkoa kestäneitä piirikursseja, ja järjestelmä huipentui Tuusulan valistus- ja leiripäiviin. Paikallistason ja piiritason koulutuksesta vastasivat lottajärjestön palkkaamat neuvojat. Vuonna 1937 heitä oli 22, ja he kiersivät yleensä pareittain eri puolilla Suomea pitämässä kursseja ja neuvontapäiviä.

Tuusulan kurssia johti keskusjohtokunnan puheenjohtaja, ja opettajana toimivat keskusjohtokunnan jäsenet tai suojeluskunnan upseerit ja kouluttajat. Kursseilla koulutettiin lottajohtoa. Tuusulan kurssit järjestettiin vuoteen 1937 suojeluskuntien päällystöopistolla, josta ne siirtyivät lähellä sijainneeseen Syvärantaan. Lotta Svärd osti tuolloin Syvärannan tilan Suomen Sanomalehtimiesten Lepokotisäätiöltä.

Jaostotyö koulutuksen keskiössä

Eritasoisilla kursseilla annettiin paitsi jaosto- myös aatteellista, sotilaallista ja liiketaloudellista koulutusta. Jaostotyö oli kuitenkin Lotta Svärdin koulutustoiminnan ytimessä. 1920-luvulla koulutustoiminta oli vielä pienimuotoista, mutta 1930-luvulla toiminta kehittyi niin että vuosikymmentä voi luonnehtia lottakoulutuksen kulta-ajaksi sekä määrällisessä että sisällöllisessä mielessä.

Koulutus laajeni muonituksesta ja lääkinnästä viestintään, ilmavalvontaan, kansliatyöhön, kaasusuojeluun, väestönsuojeluun, hevosten hoitoon ja tyttötyöhön. Vuonna 1938 hieman yli 30 000 lottaa oli saanut jonkin jaostoalan koulutuksen.

Koulutuksessa oli kuitenkin eroja riippuen siitä, mihin jaostoon lotta kuului. 1920- ja 1930-luvuilla valtaosa lotista kuului muonitusjaostoon. Esimerkiksi vuonna 1938 noin 85 000 toimivasta jäsenestä noin 50 000 oli muonituslottia. Varsin huomattava osa muonituslotista oli kuitenkin vailla muodollista jaostokoulutusta, kun taas lääkintäjaostojen noin 13 000 jäsenestä noin 8500 oli koulutettuja.

Kaikki jaostot olivat lottatoiminnassa tärkeitä, mutta voidaan kuitenkin sanoa, että sairaanhoidolla oli erityinen asema. Vuoden 1918 sodassa haavoittuneiden hoitaminen oli ollut ensiarvoisen tärkeää naisten suorittamaa työtä. Lääkintäjaostoissa harjoiteltiin ensiavun antamista, sidontaa ja lääkintää sekä valmistettiin sairaanhoitotarvikkeita. Vuodesta 1936 lähtien lottia koulutettiin myös väestönsuojeluun ja eläinlääkintään. Lääkintälottien koulutuksen lisäksi Lotta Svärd otti 1930-luvulla vastuulleen kenttäsairaaloiden varustamisen.

Sairaanhoito oli erityistä osaamista vaativaa, ja sairaanhoitokurssien sisältö oli siksi vaativampaa kuin muiden jaostokurssien sisältö. Kurssitus kehittyi kaksitasoiseksi: kahden viikon lääkintäkurssien lisäksi järjestettiin puolen vuoden sairaanhoitoapulaiskursseja. Lääkintälottien koulutuksessa tehtiin yhteistyötä Suomen Punaisen Ristin kanssa.