Hilja Riipinen (1883–1966, os. Miklin) oli kotoisin Oulujoelta. Hän kävi Fanni Luukkosen tavoin Oulun tyttökoulun, minkä jälkeen hän opiskeli Helsingin yliopistossa kieliä, kirjallisuutta ja estetiikkaa. Riipinen omaksui jo nuorena raittiusaatteen. Opiskeluvuosina hän kiinnostui naisasiasta ja osallistui aktiivisesti naisten äänioikeusliikkeeseen. Valmistuttuaan Riipinen siirtyi Lapualle yhteiskoulun venäjän opettajaksi; hän opetti myös saksaa.

Hän avioitui opettajakollegansa kanssa, ja pariskunta sai kaksi tytärtä. Vuoden 1918 sodan aikana Riipinen tuki aktiivisesti suojeluskuntaa, ja sodan jälkeen hän oli keskeisesti kehittämässä Lotta Svärdiä. Erityisen suurta kannatusta hän nautti Etelä-Pohjanmaan lottien keskuudessa. 1920- ja 1930-luvun taitteessa Riipisestä kehittyi valtakunnallisesti tunnettu äärioikeistolainen poliitikko. Hän toimi ensi Kansallisen Kokoomuspuolueen riveissä ja sen jälkeen Isänmaallisessa Kansanliikkeessä (IKL), jonka listoilta hänet valittiin eduskuntaan vuosien 1933 ja 1936 vaaleissa.

Syksyllä 1939 Riipinen jätti eduskunnan ja palasi koulutyöhön. Sotavuosina hän toimi jälleen aktiivisesti lottatehtävissä ja hänet valittiin myös uudelleen Lotta Svärdin keskusjohtokuntaan, josta hänet oli vuonna 1936 puoluepoliittisen aktiivisuutensa vuoksi siirretty syrjään. Samalla hän oli joutunut jättämään Lotta Svärd -lehden päätoimittajan tehtävän. Kun Lotta Svärd sodan jälkeen leimattiin fasistiseksi, Riipinen nostettiin tästä esimerkiksi.