Johan Ludvig Runebergin Suomen sotaa (1808–1809) käsittelevässä Vänrikki Stoolin tarinat -teoksessa on runo Lotta Svärd -nimisestä naisesta, joka seurasi miestään taistelukentälle. Aviomiehen kaaduttua hän jatkoi sotilaiden huoltamista telttakanttiinissaan ja myymällä kärrystään ruokaa ja juotavaa.

Valkoisen armeijan ylipäällikkö C.G.E. Mannerheim yhdisti Helsingissä vapaussodan päätösparaatissa 16.5.1918 pitämässään kiitospuheessaan vuoden 1918 sotaan osallistuneet naiset Runebergin Lotta Svärdiin todetessaan seuraavasti: “Taistelutantereella laupeudensisarena tai Lotta Svärdinä tai kodissa uupumattomasti aherrellen sotilaiden varustamiseksi ja muonittamiseksi, kaikkialla, kaikilla aloilla on Suomen nainen työskennellyt hiljaisuudessa ja vaatimattomasti muistamatta unta ja lepoa.”

Suojeluskuntien yhteydessä toimineista naisosastoista Lotta Svärd -nimeä käytti ensimmäisenä 19.11.1918 perustettu Riihimäen osasto. Lotta Svärd -järjestön alkuvaiheissa jäsenistöä kutsuttiin Lotta Svärdeiksi, vähitellen yksinkertaisemmin Lotiksi.