Elokuussa 1918 annetun asetuksen mukaan tuli jokaiseen kuntaan perustaa suojeluskunta.

Kirkonkyliin sekä suuriin asutuskeskuksiin ryhdyttiin rakentamaan suojeluskuntataloja, usein yhdessä paikallisen Lotta Svärd -osaston kanssa. Suojeluskunnista muodostettiin piirejä, joiden esikunnat saivat keskeiselle paikkakunnalle tarkoituksenmukaisen ja näyttävän suojeluskuntatalon. Pääkaupungissa oli löydettävä aivan oma ratkaisu, sillä piiriesikunta ja piirin 20 – 30 suojeluskuntaa sijaitsivat kokonaan kaupungissa, suppealla ja tiiviisti rakennetulla alueella.

Ilmoittautumiskanslia ent. Keisarillisen Santarmihallituksen rakennuksessa

Helsingin Suojeluskunnan perustava kokous pidettiin marraskuun 10. päivänä 1918 ja parin päivän kuluttua muodostettiin asetuksessa määrätty viiden hengen paikallisesikunta. Esikunta sai Albertinkatu 23:ssa muutaman huoneen tilat, joissa se toimi puolisen vuotta. Tänä aikana perustettiin toistakymmentä suojeluskuntayksikköä.

 Helsingin Puhelinyhdistyksen vuokralaisena

Heinäkuussa 1919 Helsingin Suojeluskuntapiiri sai toimitilat Runeberginkatu 43:sta. Piiri vuokrasi kaksi kerrosta Puhelinyhdistyksen vastavalmistuneesta talosta, joka oli tyhjillään laitetoimitusten viivästymisen takia. Rakennukseen sijoitettiin esikunta, ase- ja varusvarastot sekä kurssitoimintaan tarvittava majoitustupa ja luentosali. Suojeluskuntatalo sijaitsi edullisesti Töölön silloisen asutuksen laitamilla, ja harjoitusmaastoa riitti Haagaan ja Munkkiniemeen. Kesällä 1919 Helsingin Suojeluskunnasta tuli suojeluskuntapiiri, ja esikunnan vahvuus kasvoi 12 – 15 mieheen.

Kasarminkadulla

Puhelinyhdistyksen ja suojeluskuntapiirin 3 ½ vuotta kestänyt vuokrasuhde päättyi vuonna 1923, ja tammikuussa piiri vuokrasi Kasarminkatu 23:n kiinteistöstä piharakennuksen. Rakennukseen voitiin sijoittaa piiriesikunta, luentosali, ase- ja varusvarasto, patterin kanslia sekä pienoiskiväärirata. Osa piirin varustuksesta oli varastoitava Puolustusvoimien alueelle Taivallahteen. Ylin kerros kunnostettiin asunnoiksi piiripäällikölle, koulutuspäällikölle ja kansliapäällikölle, sillä puolustusvoimien tapaan tulisi tärkeimmän henkilöstön asua toimipaikassaan.

Oma suojeluskuntatalo Yrjönkadulla

Vuokralla olo ei tyydyttänyt suojeluskuntapiiriä, ja Helsingin yli 20 suojeluskunnalta tuli jo paineita. Suojeluskuntien kansliat ja varastot olivat hajallaan ympäri kaupunkia kouluissa, liikelaitosten tiloissa, yksityisissä toimistoissa ja jopa yksityiskodeissa.

Vuonna 1926 piiri osti lainavaroin Yrjönkatu 36:ssa toimineen tupakkatehtaan tontin, jossa oli kaksi kolmikerroksista kivitaloa sekä pari matalaa puutaloa. Näistä toinen vuokrattiin Lotta Svärd -piirille. Rakennuksiin sijoitettiin piiriesikunnan lisäksi kuuden suojeluskunnan kansliat. Yhteisiksi tiloiksi kunnostettiin mm. neuvotteluhuone, kolme luentosalia, opetusvälinevarasto, piirin ase- ja varusvarasto sekä asepaja.

Suojeluskuntatalon tilat osoittautuivat pian liian pieniksi. Keväällä 1930 tarjoutui mahdollisuus saada kaupungilta edullisin ehdoin tontti ”kaupungin rakennetun alueen laitamalta” eli Hesperiankadun varrelta. Tuli kuitenkin New Yorkin pörssiromahdus ja lama, ja uuden suojeluskuntatalon hankkeesta oli luovuttava.

Taloudellisen tilanteen hieman parannuttua päätettiin vuonna 1933 saneerata Yrjönkadun kiinteistö. Kadunpuoleiset rakennukset korjattiin, ja puisten piharakennusten tilalle rakennettiin nelikerroksinen kivirakennus. Uusittuihin tiloihin voitiin sijoittaa mm. yhteensä neljäntoista suojeluskunnan kansliat sekä kaksi sisäampumarataa. Piiriesikunnan tilantarve oli myös kasvanut, sillä päällystöä sekä kanslia- ja varastohenkilöstöä oli yli 20 henkeä. Esikunnan yhteydessä työskenteli myös suojeluskuntapiirin 12 aluepäällikköä ja kahdeksan alisotilasohjaajaa.

Yrjönkadun suojeluskuntatalo oli käytössä vuoteen 1940 eli yhteensä 14 vuotta, ja monen vanhan suojeluskuntalaisen mielestä tämä oli ”ainoa oikea suojeluskuntatalo”.

Hesperiankadun suojeluskuntatalo

Keväällä 1936 suojeluskuntapiirin talous saatiin laman jälkeen kuntoon Lotta Svärd -piirin mittavan lahjoituksen avulla, ja suojeluskuntatalon rakennushanke lähti uudelleen liikkeelle. Suojeluskunta- ja lottapiirit asettivat yhdessä toimikunnan selvittämään rakentamismahdollisuuksia sen tarjouksen pohjalta, jonka kaupunki oli antanut vuonna 1930. Kaupunginhallitus oli tarjonnut Hesperiankatu 15 tonttia 4, 3 miljoonan markan kauppahinnasta, joka ”saisi jäädä korottomaksi lainaksi kiinnitystä vastaan tonttiin ja sille rakennettaviin rakennuksiin siksi ajaksi, jona niitä käytetään suojeluskuntatarkoituksiin”. Toimikunnan määrittelemä uuden rakennuksen tilantarve oli kaksinkertainen Yrjönkadun tiloihin verrattuna ja lisäksi esitettiin, että talon tuli tuottaa. Tämän takia rakennuksesta varattaisiin 20 % ulkopuolisille vuokrattavaa liiketilaa ja asuntoja varten sekä tasokkaalle ravintolalle.

Syksyllä 1936 järjestettiin arkkitehtikilpailu, ja kolmen palkitun ehdotuksen pohjalta annettiin joulukuussa rakennuksen lopullinen suunnittelu arkkitehti T. Jäntille. Suojeluskuntatalon alustava kustannusarvio nousi 12 – 13 miljoonaan markkaan, ja kului vuosi selvitellessä rahoituksen eri vaihtoehtoja. Kustannukset ylittivät kuitenkin piirin rahoitusmahdollisuudet siitä huolimatta, että lottapiiri lupautui osallistua talon rakentamiseen 40 %:n osuudella.

Piiriesikunta päätti helmikuussa 1938 jättää rakennushanke lepäämään, mutta lokakuussa hanke tuli yllättäen ajankohtaiseksi. Helsinki oli saanut järjestettäväkseen vuoden 1940 olympialaiset ja tuleva suojeluskuntatalo tarjoaisi kisojen johdon tarvitsemat tilapäiset tilat. Helsingin kaupunki ja piiriesikunta tekivät tonttikaupat alkuperäisin ehdoin sekä sopivat, että talo olisi 1.6.1940 valmiina olympiajohdon käytettävissä. Rakennussuunnitelmaa tarkistettaessa ja täydennettäessä kustannukset kohosivat 18,5 miljoonaan markkaan, mutta tällä kertaa rahoitus järjestyi neljän vakuutusyhtiön antaman lainan turvin sekä Yrjönkadun kiinteistön myynnillä. Rahoitukseen vaikutti myös oikeus nostaa rakennuksen ulkopuoliselle vuokrattava tila 40 %:iin.

Louhinta- ja maansiirtotyöt käynnistyivät maaliskuun 15. päivänä 1939, ja varsinaiset rakennustyöt elokuussa. Alkanut suursota aiheutti rakennustyölle häiriöitä pitkin syksyä ja talvea, hinnat kohosivat, toimitukset myöhästelivät ja talvisodan takia työvoimasta oli pulaa pitkälti keväälle 1940. Sodan takia myös olympiakisat siirtyivät tulevaisuuteen. Suojeluskuntatalo valmistui vuodenvaihteessa 1940/41. Piiri otti joulukuussa vastaan asunnot, esikuntatilat sekä luentosalit, ja helmikuusta alkaen suojeluskunnat pääsivät omiin toimitiloihinsa.

Rakennus on H-kirjaimen muotoinen. Töölöntorinkadun suuntainen keskikohta oli varsinainen suojeluskuntatalo, jonka ensimmäisessä kerroksessa oli lottapiirin toimitilat sekä juhlasali ja toisessa kerroksessa oli ravintola sekä juhlasalin yläosa. Kolmannessa kerroksessa oli luentosaleja ja seuraavissa neljässä kerroksessa suojeluskuntien kanslia- ja toimitiloja. Kahdessa ylimmässä kerroksessa olivat Helsingin ja Nylands Södra suojeluskuntapiirien esikuntatilat. Hesperiankadun suuntaisessa siivessä oli kaksi liikehuoneistoa ja 17 asuntoa, ja Döbelninkadun suuntaisessa siivessä asekorjaamo, keskusvarasto sekä 20 asuntoa.

Hesperiankatu 15 oli suojeluskuntatalona vain vajaa neljä vuotta. Jatkosota päättyi syyskuussa 1944 aselepoon ja välirauhansopimukseen, samalla kävi selväksi, että suojeluskuntajärjestön säilyttämistä ei pidetty suotavana. Kesken kenttäarmeijan kotiuttamiskiireiden piiripäällikkö sai varoituksen odotettavissa olevasta lakkauttamisesta, ja lokakuun 26. päivänä valittu piiriesikunta kokoontui neuvottelemaan tontin ja talon myynnistä. Valmisteluja kesti viis päivää, ja 31.10. piiriesikunta sai valtuudet myydä talo 17, 5 miljoonasta markasta vastaperustetulle Osuuskunta Urlus rl:lle, sittemmin Urlus- säätiölle. Kauppa tehtiin kaksi päivää ennen kuin eduskunta 3.11. hyväksyi lain suojeluskuntien lakkauttamisesta.

Maanpuolustustoiminnalla on jatkuvuutta entisen Helsingin Suojeluskuntapiirin rakennuksessa. Nykymuotoisilla vapaaehtoisilla maanpuolustusjärjestöillä on Urlus-säätiön tukemina mahdollisuus keskittyä yhteisiin toimitiloihin entisen suojeluskuntatalon pohjoissiivessä. Töölöntorinkadun puolelle on vuonna 2008 valmistunut Helsingin Suojeluskuntapiirin Perinnehuone, jossa piirin historia ja perinteet ovat nähtävissä.