Merisuojeluskunta
1920-luvun alkuvuosina suojeluskuntajärjestölle hahmoteltiin keskitetysti johdettua suojeluskuntalaivastoa, jonka laivueet toimisivat sekä rannikolla että suurilla järvillämme, Päijänteellä, Saimaalla ja Laatokalla. Suunnitelma toteutui pääpiirtein, sillä merisuojeluskuntia perustettiin yli 30 – mutta suojeluskuntapiirien alaisiksi. Yliesikunnassa oli laivasto-osaston päällikkö, joka johti ja koordinoi koulutusta.
Pääkaupungissa suojeluskuntien merelliselle toiminnalle oli hyvät edellytykset, sillä koulutuksessa voitiin tukeutua Helsingin laivastoasemaan sekä lähisaarissa oleviin rannikkotykistön linnakkeisiin.
Helsingissä perustettiin joulukuun 7. päivänä 1928 Laivue, jonka nimi vuonna 1932 muutettiin Merisuojeluskunnaksi. Laivueessa oli kolme pääkoulutushaaraa, joiden mukaan laivue jakautui osastoiksi eli divisiooniksi: merenkulku-, miina- ja rannikkotykistödivisioonaksi.
Merenkulkudivisioonassa opetettiin merenkulkua, merenkulkuviestitystä sekä merivalvontaa. Talvisin divisioonan koulutustilaisuudet tapahtuivat pääosin sisätiloissa ”kuivaharjoitteluna”. Avovesikautena harjoiteltiin merenkulkua ja viestitystä väyläajona sekä kuljetettaessa miehiä harjoituksiin lähisaariin. Merivalvontakoulutus tapahtui pääosin Melkin saaressa, jossa oli tähystysasemat suuntimolevyineen. Maaleina oli normaali meriliikenne, mutta koulutukseen kuului myös neuvostolaivaston alusten tunnistaminen. Kesäisin merisuojeluskuntalaisia komennettiin Karjalan kannaksen Seivästölle, jonka linnakkeelta voitiin ympäri vuorokauden seurata Kronstadtin laivastoaseman meri- ja ilmaliikennettä.
Miinadivisioonassa annettiin miina-, miinanraivaus- ja väyläpalvelukoulutusta. Talvisin oli teoriakoulutusta Merikasarmin miinaluokassa ja avovesikaudella oli käytännön toimintaa viikonloppuharjoituksina. Sarvimiinojen S 02 miinanlaskuharjoituksia varten divisioona sai käyttöönsä merivoimien miina-aluksia ja -veneitä. Maayhdysmiinojen M 12. 12 käyttöä opetettiin Melkin lähivesillä. 1930-luvun loppupuolella oli myös mahdollisuus osallistua Rannikkolaivaston miinaosaston harjoituksiin.
Rannikkotykistödivisioona oli lyhytaikainen, sillä se siirtyi vuoden 1932 alussa rungoksi perustettavalle Rannikkotykistösuojeluskunnalle. Laivueeseen jäi tämänkin jälkeen pieni RT-osasto, joka vuonna 1938 lakkautettiin miehistöpulan takia.
Merisuojeluskunnan oli aluksi itse huolehdittava oman meripäällystön ja -alipäällystön koulutuksesta. Venepäällikkökurssille valittiin lähes 40 merisuojeluskuntalaista, ja näistä osa kurssitettiin edelleen merisuojeluskuntaupseereiksi. Muutama mies suoritti myös Merisotakoulun lyhennetyn reservinupseerikurssin.
Laivueen koulutus kehittyi ja monipuolistui kokemuksen karttuessa, ja vuonna 1933 koulutus muutettiin osittain kurssimaiseksi. Lähes vuosittain pidettiin seuraavia opetustilaisuuksia: venepäällikkö-, aliupseeri-, ruori- ja kansimatruusi-, konematruusi- miina- ja torpedo-, tykki-, merivartio-, yhteyspalvelu- sekä radiokurssi. Vuosikymmenen loppupuolella kurssitoimintaan tuli myös valonheitin- ja ilmatorjunta(konekivääri)koulutus.
Merellinen toiminta vaati jonkintasoisen aluskannan. Suurimmillaan ja samalla kirjavimmillaan kanta oli 1930-luvun alkupuolella, jolloin siihen kuului neljä moottorivenettä, kaksi purjevenettä ja kaksi valasvenettä. Käyttökelpoisin oli Lotta Svärd Osasto XII:n lahjoittama 11 metrinen Englannissa valmistettu SP 20 eli ”Puukenkä”. Viimeisinä rauhanvuosina aluskantaa karsittiin ikääntymisen ja ylläpitokustannusten takia.” Puukenkä” korvattiin vuonna 1939 uudella 16 metrisellä miinanraivaajatyyppisellä aluksella – myös SP 20 – jonka rahoituksen sama lottaosasto oli järjestänyt.
Merisuojeluskunnalla oli omat, noin viikon pituiset leirikurssit ja -päivät, jotka tavallisesti pidettiin Kyläsaaressa tai Kuivasaaressa. Vuosien mittaan tehtiin omalla kalustolla harjoitusmatkoja mm. Turkuun ja Itämerelle sekä Suursaareen ja Lavansaareen.
Rannikkotykistösuojeluskunta
Laivueeseen oli sen ensimmäisenä vuotena perustettu Rannikkotykistödivisioona, joka koulutuksessa toimi tiiviissä yhteistoiminnassa RTR 1:n kanssa. Kalustokoulutus tapahtui Merikasarmin harjoitustykeillä, ja tykki-, mittaus- sekä viestikoulutus annettiin Santahaminan Isosaaressa ja Villingissä. Kovapanosammunnat pidettiin Suomenlinnan Pikku-Mustassa olleella ”Jumbo-patterilla”.
Helmikuun 1. päivänä 1932 divisioona irrotettiin omaksi suojeluskunnaksi – Rannikkotykistösuojeluskunnaksi. Seuraavana vuonna suojeluskunnalle märitettiin koulutustavoitteet ja uudessa koulutusohjelmassa toimintavuosi jaettiin kolmeen jaksoon. Kevätjaksolla koulutusyksiköille annettiin luentosarjoina tietopuolista koulutusta. Kesällä linnakkeilla oli käytännön harjoittelua sekä leiripäivät, ja syksyllä oli kertaus- ja täydennysjakso.
Aliupseeri- ja miehistökoulutus annettiin suojeluskunnan tykistö-, mittaus-, ja viestiosastoissa. Toimintamuotojen kehittyessä siirryttiin kurssimaiseen koulutukseen ja uusina kohteina olivat mm. valonheitinkoulutus ja a-tykkimiesten jalkaväkikoulutus. Linnakesaarten lähipuolustuskoulutus, johon myös kuului perehtyminen konekiväärin käyttöön, annettiin leiripäivillä. Yleissotilaallinen koulutus sekä alokas- ja a-tykkimies/matruusikurssit pidettiin aluejohtoisesti yhdessä Merisuojeluskunnan kanssa.
Upseereilla oli oma osastonsa, jossa annettiin myös merivalvonta-, miina- ja valonheitinkoulutusta. Rannikkotykistösuojeluskunnassa aloitettiin koulutusmuoto, jossa reservinupseerit joutuivat itsenäisesti syventymään aselajinsa erityispiirteisiin. Heille annettiin valmisteltavaksi ja alustettavaksi ammuntaan ja taistelutoimintaan kuuluvia aiheita, ja eräs upseeri kehitti huomattavan parannuksen lentoratahäiriötaulukon laskemiseen.
Rannikkotykistösuojeluskunta tukeutui käytännön kalusto- ja ampumakoulutuksessa täysin Rannikkotykistörykmentti 1:een, ja perehtyi näin pääkaupungin rannikkopuolustuksen eri tykkimalleihin. Alkuaikoina toimittiin Suomenlinnan 152/22 D-jaoksella sekä myöhemmin Isosaaren 152/45C-jaoksella ja Katajaluodon 254/45 D-jaoksella. Syksyllä 1937 aloitettiin tykkimiesten koulutus Kuivasaaren 305/52 O:lla.
Merisuojeluskunta ja Rannikkotykistösuojeluskunta sekä Erillinen Konekiväärikomppania kuuluivat liikekannallepanosuunnitelmissa suojajoukkoihin. Yhteistoiminta puolustuslaitoksen kanssa oli tiivis, ja esimerkiksi vuonna 1937 rannikkotykistön suojeluskuntalaiset osallistuivat RTR 1:n kertausharjoitusjoukkojen sotaharjoitukseen.
Tshekkoslovakian kriisin aikana 22.9.- 3.19.1939 suojeluskuntapiiri osallistui puolueettomuuden vartiointiin kolmella suojeluskunnalla. Merisuojeluskunta suoritti merivalvontaa Helsingin edustalla ja Rannikkotykistösuojeluskunta sekä Konekiväärikomppania osallistuivat rannikkolinnakkeiden miehittämiseen.