Maan turvallisuuden kannalta suojeluskuntapiirien päälliköt eivät olleet vaikutusvallaltaan merkityksetön joukko. Se ilmeni erityisesti Mäntsälän kapina-aikana 1932. Jos piiripäällikkö Matti Laurila olisi tuolloin johtanut Etelä-Pohjanmaan suojeluskuntalaiset kapinan tielle, olisi Suomessa todennäköisesti ajauduttu sisällissotaan.
Suojeluskuntien jäsenmäärä kasvoi vuosien 1934–1938 aikana 90 000:sta yli 111 000:een. Suojeluskuntapiirien lukumäärä oli tuolloin 22. Jokaisella piiripäälliköllä oli näin ollen varsin suuri joukko johdettavanaan.
Vaihtuvuus aluksi suuri
Alkuaikoina piiripäällikön tehtäviin valitut olivat epäyhtenäisempi joukko kuin 1930-luvulla. Myös vaihtuvuus oli aluksi suurta ja osalla oli vähäinen kokemus sotilastehtävistä. Noin puolet siirtyi ainakin joksikin aikaa muille aloille. Esimerkiksi elinkeinoelämä veti puoleensa. Jokunen siirtyi eläkkeelle. Kaiken kaikkiaan kuusi piiripäällikköä kuoli kesken virkakautensa.
Kymmenkunta piiripäällikköä siirtyi tai siirrettiin puolustuslaitoksen sekä rajavartiolaitoksen palvelukseen. Suojeluskuntajärjestö piti ilmeisen hyvin omiensa puolta, sillä se tarjosi parillekymmenelle uuden työpaikan. Jatkuvasti kasvanut yliesikunta tarvitsi kokeneita työntekijöitä. Noin puolet järjestön palveluksessa jatkaneista entisistä piiripäälliköistä jatkoi alemmalla tasolla kansliapäällikkönä, sotilasohjaajana, aluepäällikkönä, jopa paikallispäällikkönä. Laskevan urakehityksen taustalta saattoi löytyä myös epäonnistumisia.
Piiripäälliköiksi valittiin 27 henkilöä vuonna 1919. Saman vuoden loppuun mennessä piirejä oli muodostettu 21, joten muutama piiripäällikkö ei viihtynyt pitkään tehtävissään. Tuolloin vaihtuvuutta ilmeni Etelä-Pohjanmaalla, Sortavalassa, Kymenlaaksossa ja Pohjois-Savossa.
Erilaisia taustoja
Vuonna 1919 piiripäällikköjen joukossa oli opettajaa, maanviljelijää, taiteilijaa, toimitusjohtajaa, järjestöihmistä ja apteekkaria. Heidän sotilasarvonsa reservissä oli yleensä vänrikki tai luutnantti.
Sortavalan piirin päällikkö Frans Evert Sulin oli syntynyt 1870. Nuorin oli vuonna 1895 syntynyt Severi Kanerva Kajaanin piiristä (myöhemmin Kainuun piiri).
Piiripäälliköiksi valittiin vuonna 1919 myös yksitoista jääkäriä. Yhteisten sotakokemusten ja yhtenäistävän sotilaskoulutuksen lisäksi piiripäällikköinä toimineiden jääkäreiden enemmistö oli lähes saman ikäisiä. Heidän keskiarvoikänsä vuonna 1919 oli 28 vuotta. Jäljelle jääneiden kuudentoista, lähinnä siviiliammatissa toimineen piiripäällikön keskiarvoikä vuonna 1919 oli 37 vuotta.
Vuoden 1919 piiripäälliköistä kaksi oli käynyt Haminan kadettikoulun: everstiluutnantit Aimo Hallberg sekä Waldemar Appelgren. Kymenlaakson piirissä toiminut Hallberg oli tuolloin jo asettunut siviiliuralle. Hän johti Kotkassa Yhdyspankkia ja omisti laajoja maa-alueita Karjalassa. Appelgren aloitti Nylands Södra -piirin ensimmäisenä päällikkönä. Hän oli palvellut Venäjän armeijassa maailmansodan aikana. Toinen Venäjän armeijassa maailmansotaan osallistunut oli Severi Kanerva, joka siirtyi takaisin Suomeen luutnanttina 1917.
Jääkärien merkitys lisääntyi
Jääkärieverstiluutnantti Lauri Malmbergin valinta (1921) suojeluskuntain ylipäälliköksi lisäsi epäilemättä jääkärien merkitystä järjestössä. Malmberg toi mukanaan sotilaallisen tason nousun piiripäällikköjen keskuudessa. Enää ei riittänyt pelkkä suojeluskuntahenki, vaan päällystössä piti olla sotilaan ammattitaitoa. Jääkärit olivat jo selvästi enemmistönä 1930-luvun lopulla. Vuoden 1939 syksyllä piiripäällikköinä oli kaikkiaan 18 jääkäriä ja neljä poikkeuskoulutettua aktiiviupseeria.
Urakehityksistä
Matti Laurilan lisäksi oli vain kaksi piiripäällikköä, jotka olivat palvelleet yhtäjaksoisesti samassa tehtävässä vuodesta 1919 vuoteen 1939. He olivat Johan August Mäkiniemi Pohjolan piiristä ja Kaarlo Raunio Sortavalan piiristä. Per Ole Ekholmin ura suojeluskunnissa oli yhtä pitkä. Hänen pitkäaikaisin yhtäjaksoinen tehtävänsä oli piiripäällikkyys Kymenlaaksossa 1927–1934.
Mäkiniemi, Ekholm ja Laurila saavuttivat jääkärieverstin arvon. Raunio ei ollut jääkäri. Hän aloitti piiripäällikön tehtävät reserviluutnanttina. Tätä ennen hän oli toiminut 1918–1919 Viipurin Rykmentissä komppanian päällikkönä. Ennen sotilasuraansa Raunio oli toiminut muutaman vuoden opettajana sekä Sortavalan sairaalan isännöitsijänä. Vuosien kuluessa suoritetut sotilasopinnot edesauttoivat Raunion urakehitystä. Hän saavutti everstiluutnantin arvon 1931, samana vuonna kuin Laurila.
Satakunnan (aluksi Porin) piiripäällikkönä vuosina 1919–1938 toimineen Väinö Ikosen yhtäjaksoinen ura oli lähes samanpituinen kuin Laurilalla, Mäkiniemellä ja Rauniolla. Reserviupseeri Ikonen oli ammatiltaan maanviljelijä. Hänen koulunkäyntinsä oli jäänyt kahteen luokkaan oppikoulua. Luopuessaan piiripäällikkyydestään Ikosen sotilasarvo oli reservikapteeni. Hänen tilalleen nimitetty Eino Virkki oli everstiluutnantti. Ikosen jälkeen yhtä poikkeusta lukuun ottamatta kaikki piiripäälliköt olivat 1930-luvun lopulla joko everstejä tai everstiluutnantteja. Tämä poikkeus oli jääkärimajuri Heikki Jussila Oulun piiristä.
Ennen talvisodan alkamista, syksyllä 1939 oli ylioppilastutkinnon suorittaneita piiripäälliköitä 14. Laurila kuului siihen joukkoon, jonka koulutie oli jäänyt kesken. Hän erosi Lapuan yhteiskoulun
7. luokalta syksyllä 1915.
Äkillinen poismeno lamautti
Luonnollisesti piiripäälliköiden joukossa oli vahvan auktoriteettiaseman saavuttaneita. Yksi heistä oli Varsinais-Suomen piiripäällikkö Aarne Peltonen. Hän menehtyi jo 36-vuotiaana sydänhalvaukseen 1. syyskuuta 1932. Varsinais-Suomen suojeluskuntalaisten keskuudessa äkillinen poismeno aiheutti jonkin verran lamaannusta; muutamille suojeluskuntatoiminnan jatkaminen tuntui lähes mahdottomalta.
Auto-onnettomuuksissa
Piiripäällikköjen työmatkoilla autot olivat usein kovassa käytössä eikä onnettomuuksilta aina vältytty. Syystalvella 1936 Matti Laurila menetti auton hallinnan lumesta liukkaalla sillalla Inkeroisissa. Kyydissä oli kuskin lisäksi kaksi muuta henkilöä. Näytti siltä, että matka tyssäisi sillan läpi suurehkoon vettä täynnä olevaan ojaan. Laurila onnistui kuitenkin kääntämään auton niin, että se päätyi sillan toiselle puolelle pienempää ojaan. Sieltä lähes vahingoittumaton ajoneuvo vedettiin kuorma-auton avulla pois. Henkilövahingoilta vältyttiin tällä kertaa.
Marraskuussa 1937 tapahtuneesta onnettomuudesta Laurila selvisi myös pelkällä säikähdyksellä. Tienvarren ojaan katolleen lentänyt auto kylläkin romuttui. Kyydissä oli suojeluskuntain yliesikunnan esikuntapäällikkö A. E. Martola sekä Ranskan sotilasasiamies. He olivat osallistuneet päivää aikaisemmin Etelä-Pohjanmaan suojeluskuntapiirin 20-vuotisjuhlallisuuksiin. Rytäkässä Martola loukkaantui pahemmin. Hän sai vamman selkärankaansa ja joutui vuodelepoon 17 päiväksi.
Linnoitustöiden valvojiksi
Sodan uhan ilmapiirissä kesällä 1939 vapaaehtoisten joukot matkasivat linnoitustöihin Suomen itärajan läheisyyteen Karjalan kannakselle. Kiinnostus linnoitustöitä kohtaan levisi lähes kaikkiin kansalaispiireihin, mutta toiminnan johto jäi suojeluskuntajärjestölle. Se määräsi yhden piiripäällikön kerrallaan työvoiman ylimmäksi valvojaksi. Laurilan lisäksi piiripäälliköt Väinö Merikallio, Aarne Sainio, Eino Virkki ja Väinö Vainio ehtivät toimia linnoitustöissä.
Suojeluskuntapiirien päälliköt vuonna 1919
- Helsingin suojeluskuntapiirissä jääkärimajuri Unio Bernhard Sarlin (S 1893), tehtävässään
1919–1921. - Nylands södra skyddskårsdistriktissä everstiluutnantti (valmistunut Haminan kadettikoulusta
1902) Waldemar Hugo Appelgren (S 1880), tehtävässään 1919–1924. - Uudenmaan pohjoisesta suojeluskuntapiirissä (myöhemmin Pohjois-Uudenmaan
suojeluskuntapiiri) jääkärikapteeni Väinö Aleksanteri Vuori (S 1896), tehtävässään 1919–1920. - Turun suojeluskuntapiirissä (jaettiin myöhemmin Turunmaan suojeluskuntapiiriin ja Varsinais-
Suomen suojeluskuntapiiriin) toimitusjohtaja Helmer Rurik Nieminen (S 1891), tehtävässään
1919–1921. - Porin suojeluskuntapiirissä (myöhemmin Satakunnan suojeluskuntapiiri) maanviljelijä Väinö
Ikonen (S 1883), tehtävässään 1919–1938. - Hämeen suojeluskuntapiirissä Hämeenlinnan lyseon opettaja Karl Edvard Ernesti Suolahti (S
1873), tehtävässään 1919–1932. - Hämeen suojeluskuntapiiri jaettiin vuonna 1919 Etelä-Hämeen suojeluskuntapiiriksi ja Pohjois-
Hämeen suojeluskuntapiiriksi. Piirijako astui voimaan 1. tammikuuta 1920. - Kymenlaakson suojeluskuntapiirissä pankinjohtaja, everstiluutnantti (valmistunut Haminan
kadettikoulusta 1887) Aimo Theodor Albanus Hallberg (S 1865) ja jääkärikapteeni Karl Harry
Lagerstam (S 1890), tehtävässään 1919–1920. - Viipurin suojeluskuntapiirissä taiteilija Aarno Karimo (S 1886), tehtävässään 1919–1925.
- Sortavalan suojeluskuntapiirissä jääkärikapteeni Toivo Kuisma (S 1885), reservivänrikki
Frans Evert Sulin (S 1870) ja isännöitsijä Kaarlo Raunio (S 1891), tehtävässään 1919–1939. - Joensuun suojeluskuntapiiri (myöhemmin Pohjois-Karjalan suojeluskuntapiiri)
voimistelunopettaja Kustaa Emil Levälahti (S 1882), tehtävässään 1919–1920. - Mikkelin suojeluskuntapiirissä jääkärikapteeni Per Ole Ekholm (S 1893), tehtävässään 1919–
1920. - Kuopion suojeluskuntapiirissä (myöhemmin Pohjois-Savon suojeluskuntapiiri) apteekkari
Ewald Piispanen (S 1875), jääkäriluutnantti August Vilhelm Soininen (S 1891) ja
voimistelunopettaja Väinö Teivaala (S 1894). - Jyväskylän suojeluskuntapiirissä kansakoulunopettaja Edvin Hämäläinen (S 1877), tehtävässään
1919–1932. - Vasa skyddskårsdistriktissä filosofian kandidaatti Väinö Granlund (S 1890), tehtävässään
1919–1927. - Etelä-Pohjanmaan suojeluskuntapiirissä jääkärivänrikki Emil Rimala (S 1893), jääkärivänrikki
Uuno Elias Järvinen (S 1889) ja jääkäriluutnantti Matti Arvo Armas Laurila (S 1895),
tehtävässään 1919–1939. - Keski-Pohjanmaan suojeluskuntapiirissä jääkäriluutnantti Nestori Ilmari Karhula (S 1893),
tehtävässään 1919–1920. - Raahen suojeluskuntapiirissä opettaja Otto Holmström (S 1879), tehtävässään 1919–1926.
- Kajaanin suojeluskuntapiirissä (myöhemmin Kainuun suojeluskuntapiiri) reservikapteeni Severi
Kanerva (S 1895). - Oulun suojeluskuntapiirissä toimitusjohtaja Iisak Kaitera (S 1885).
- Pohjolan suojeluskuntapiirissä jääkärikapteeni Johan August Mäkiniemi (S 1888), tehtävässään
1919–1939.
Suojeluskuntapiirien päälliköt vuonna 1939 ennen talvisotaa
- Helsingin suojeluskuntapiirissä jääkärieversti Per Ole Ekholm (S 1893).
- Nylands södra skyddskårsdistriktissä jääkärieverstiluutnantti Jarl Anton Bertil Heinrichs (S
1897). - Pohjois-Uudenmaan suojeluskuntapiirissä everstiluutnantti Aloys Josef August Kuistio
(S 1891), tehtävässään 31.3.1939 saakka. Hänen jälkeensä jääkärieverstiluutnantti
Aaro Heikki Rautiainen (S 1891). - Varsinais-Suomen suojeluskuntapiirissä everstiluutnantti Kaarlo Oskar Eino Vaala (S 1899).
- Turunmaan suojeluskuntapiirissä jääkärieverstiluutnantti Lennart Wilhelm Hannelius (S 1893).
- Satakunnan suojeluskuntapiirissä everstiluutnantti Eino Ilmari Virkki (S 1898).
- Etelä-Hämeen suojeluskuntapiirissä jääkärieverstiluutnantti Kaarlo Ilmari Viljanen (S 1893).
- Pohjois-Hämeen suojeluskuntapiirissä everstiluutnantti Aaro Olavi Pajari (S 1897).
- Kymenlaakson suojeluskuntapiirissä jääkärieversti Väinö Heikki Vainio (S 1892).
- Viipurin suojeluskuntapiirissä jääkärieversti Johannes (Jussi) Sihvo (S 1891).
- Sortavalan suojeluskuntapiirissä everstiluutnantti Kaarlo Raunio (S 1891).
- Pohjois-Karjalan suojeluskuntapiirissä jääkärieversti Aarne Rafael Sainio (S 1893).
- Mikkelin suojeluskuntapiirissä jääkärieverstiluutnantti Kaarlo Herman Kaarlonen (S 1892).
- Kuopion (entinen Pohjois-Savon) suojeluskuntapiirissä jääkärieversti Pietari Aleksanteri Autti
(S 1893). - Jyväskylän suojeluskuntapiirissä jääkärieverstiluutnantti Theodor Kosti Wartiovaara (S 1896).
- Vasa skyddskårsdistriktissä jääkärieverstiluutnantti Frans Uno Fagernäs (S 1894).
- Etelä-Pohjanmaan suojeluskuntapiirissä jääkärieverstiluutnantti Matti Arvo Armas Laurila
(S 1895). - Keski-Pohjanmaan suojeluskuntapiirissä jääkärieverstiluutnantti Väinö Leopold Merikallio
(S 1897). - Raahen suojeluskuntapiirissä jääkärieverstiluutnantti Aksel Leonard Vuokko (S 1897).
- Kainuun suojeluskuntapiirissä jääkärieverstiluutnantti Frans Herman Ilomäki (S 1891).
- Oulun suojeluskuntapiirissä jääkärimajuri Heikki Jussila (S 1887).
- Pohjolan suojeluskuntapiirissä jääkärieverstiluutnantti Johan August Mäkiniemi (S 1888).