Suojeluskuntain yliesikunta (SkY) perustettiin vuoden 1919 suojeluskunta-asetuksella. Se koostui pelkästään palkatusta henkilöstöstä, ei luottamusmiehistä, toisin kuin paikallissuojeluskuntien esikunnat. Suojeluskuntain yliesikunta oli suojeluskuntajärjestön ylin hallinnollinen elin. Yliesikuntaa johti esikuntapäällikkö, joka toimi myös suojeluskuntain ylipäällikön varamiehenä. Yliesikunnassa työskenteli kolme jaostopäällikköä, 12 osastopäällikköä, kahdeksan sotilastarkastajaa, 22 osastopäällikön apulaista, kaksi asetarkastajaa sekä ylipäällikön adjutantti sekä lisäksi muita toimihenkilöitä, kuten kanslia-apulaisia.

Yliesikunnassa oli kolme jaostoa: keskusjaosto, sotilasasiain jaosto ja talousjaosto. Kukin jaosto jakautui osastoihin.

Keskusjaosto:

1. Hallinnollinen osasto hoiti yleisen hallinnon, budjetin laadinnan, palkkausasiat sekä oikeusasiat.
2. Tiliosasto vastasi taloudenhoidosta, tilityksistä sekä tilien seurannasta.
3. Keskusjaoston kolmas osa, kirjaamokonttori, taas vastasi järjestön arkistosta ja asiakirjahallinnosta.

Toinen jaosto oli sotilasasiain jaosto, johon puolestaan kuului viisi osastoa sekä sotilastarkastajat:

1. Järjestelyjaoston tehtävänä oli ylläpitää ja täydentää suojeluskuntajärjestön sotilaallista organisaatiota huolehtien myös liikekannallepanosta sekä henkilöiden nimityksistä tehtäviinsä.
2. Koulutusosasto vastasi sotilaskoulutuksesta ja –kasvatuksesta.
3. Urheiluosasto piti huolta suojeluskuntajärjestön laajamittaisesta urheilutoiminnasta ja liikuntakasvatuksesta sekä sen kehittämisestä.
4. Laivasto-osasto huolehti suojeluskuntajärjestön meripuolustukseen liittyvistä asioista.
5. Lääkintäosaston vastuulla oli kaikki lääkintätoiminta, kuten terveydenhoidon organisointi, lääkintäkaluston hankkiminen ja ylläpitäminen sekä lääkintähenkilökunnan koulutus.
6. Sotilastarkastajat kiertelivät suojeluskuntajärjestön piirejä, alueita ja yksittäisiä suojeluskuntia ja tarkastivat niiden järjestelyn, koulutuksen ja varusteiden tason.

Kolmas ja viimeinen jaostoista oli talousjaosto, jossa oli kaksi osastoa:

1. Intendenttiosasto, joka vastasi vaatetuksen ja varusteiden hankinnasta, hoidosta ja kunnossapidosta.
2. Taisteluvälineosasto huolehti taisteluvälineiden (kuten aseet, ammukset, pioneerikalusto, viestikalusto, räjähteet) säilytyksestä ja kunnossapidosta.

Mainittujen jaostojen lisäksi yliesikunnassa oli valistusosasto, joka pyrki levittämään isänmaallisuutta ja tiedottamaan suojeluskuntatoiminnasta kansalaisille.

Kirjallisuus:
Selén, Kari (2001). Sarkatakkien maa. Suojeluskuntajärjestön historia. WSOY, Helsinki.
Levälahti, K. E. (1930). ”Suojeluskuntajärjestö” teoksessa Jonasson, Felix (toim.) Suomen puolustusvoimat. WSOY, Porvoo.