Suojeluskuntajärjestön toiminta oli hyvin monipuolista johtuen sen omintakeisesta luonteesta. Ennen kaikkea kyseessä oli kansalliskaarti ja puolustuslaitoksen osa, siis sotilasorganisaatio. Tämän vuoksi kaikki järjestön koulutustoiminta tähtäsi ennen kaikkea maanpuolustuksen vahvistamiseen ja suojeluskuntalaisten sotilaallisten taitojen kehittämiseen. Upseerien, aliupseerien ja miehistön koulutus oli hyvin monipuolista ja se sisälsi myös erikoistunutta aselajikoulutusta.

Toisaalta Suojeluskuntajärjestön voidaan katsoa olleen myös erittäin suuri kansalaisjärjestö, olivathan sen jäsenet johtoporrasta lukuun ottamatta vapaaehtoisia. Paikallinen suojeluskunta oli usein pitäjän merkittävin järjestö, jonka monipuolinen toiminta näkyi ja kuului suojeluskuntatalolla ja ympäri paikkakuntaa. Urheilun osalta suojeluskunnalla saattoi usein olla myös suorastaan ratkaiseva merkitys paikkakunnalle, sillä suojeluskunnat olivat usein etunenässä rakennuttamassa urheilukenttiä, hiihtolatuja ja ampumaratoja.

Suojeluskuntajärjestön nuorisotoiminnan, suojeluskuntapoikien/sotilaspoikien, ansiosta Suojeluskuntajärjestö oli myös erittäin suuri kasvatusjärjestö. Se pyrki turvaamaan tulevaisuutensa ja maanpuolustustahdon säilymisen houkuttelemalla mahdollisimman suuren osan ikäluokan pojista mukaan toimintaan jo koululaisena. Usein suojeluskunnat kilpailivatkin muiden merkittävien nuorisojärjestöjen, kuten partion, urheiluseurojen tai työväenliikkeen nuorisojaostojen kanssa jäsenistä.