Tämän verkkosivuston suunnittelussa tärkeänä lähtökohtana on ollut se, että vapaaehtoinen maanpuolustustyö oli 1920- ja 1930-luvuilla korostetusti koko perheen toimintaa. Miehille ja naisille oli tosin eri organisaatiot, joihin kuului osana myös nuorisotoimintaa, mutta kummankin tavoitteet tähtäsivät maanpuolustustahdon ja -kunnon ylläpitämiseen.

Suomalaista maanpuolustus- tai suojeluskuntaperhettä on tutkinut FT Seija-Leena Nevala-Nurmi väitöskirjassaan Perhe maanpuolustajana. Sukupuoli ja sukupolvi Lotta Svärd- ja suojeluskuntajärjestöissä 1918–1944 (Tampere University Press, Tampere 2012). Tekijä on laatinut alla olevan tiivistelmän verkkosivustoamme varten. Hänen väitöskirjansa on myös verkossa.

Perheen merkitystä oli alettu korostaa Suomessa jo 1800-luvulta lähtien. Perhe nähtiin kansakunnan selkärankana ja tukena, kun yhteiskunta oli vaarassa. Sortokausien, itsenäistymisen ja sitä pian seuranneen vuoden 1918 sodan jälkeen ajat olivat hyvin epävakaita ja kun suojeluskuntatoimintaa päätettiin pian sodan jälkeen jatkaa, sen tueksi haluttiin mahdollisimman moni kansalainen. Naiset asetettiin miesten rinnalle omassa erityisessä toimintapiirissään, kun sisarjärjestö Lotta Svärd sai alkunsa 1920-luvun alussa. Järjestöjen jäsenpohja ja kansalaiskasvatuksen oikeanlainen suunta pyrittiin varmistamaan rekrytoimalla toimintaan myös lapset ja nuoret.

Nuorison toiminta lotissa ja suojeluskunnissa alkoi vasta 1920- ja 1930-lukujen taitteessa, mutta ajatuksissa lapset ja nuoret olivat olleet mukana aivan alusta saakka. Paikallista nuorisotoimintaa oli olemassa jo ennen valtakunnallisten järjestöjen perustamista. Suojeluskuntien poikatoiminta käynnistyi vuonna 1928. Tyttötyön aloittaminen ja pikkulottaosastojen perustaminen kolme vuotta myöhemmin oli viimeinen vaihe tämän suojeluskuntaperheen osasten yhdistämisessä. Näin syntyi suojeluskuntaperhe, joka toimi suomalaisen maanpuolustuksen selkärankana aina sodan loppuun ja järjestöjen lakkauttamiseen asti.

Suojeluskuntaperhe oli olemassa kahdellakin tavalla. Ensinnäkin se oli olemassa symbolisesti järjestötasolla. Suojeluskuntien miesten lisäksi myös naiset, pojat ja tytöt muodostivat omat erilliset osastonsa suojeluskunnan sateenvarjon alla kuitenkin samaa aatemaailmaa edustaen. Suojeluskuntaperhe muodostui myös ihmisten konkreettisessa elämässä: Yhden perheen tai suvun jäsenten oli mahdollista kuulua omiin, ikänsä ja sukupuolensa mukaisiin osastoihinsa edustaen samaa aatemaailmaa. Tämä ihanne usein myös toteutui lukuisissa suomalaisissa perheissä ja suvuissa, useassa sukupolvessa.