Sodan aiheuttamat muutokset organisaatiossa, koulutuksessa ja jäsenmäärässä
Tänä päivänä Lotta Svärd yhdistetään nimenomaan Suomen Neuvostoliittoa vastaan käymään talvisotaan (1939–1940) ja jatkosotaan (1941–1944). Sotavuodet muuttivat lottajärjestön piirijakoa Neuvostoliitolle talvisodassa menetettyjen alueiden myötä, jaostorakennetta ja koulutusta, ja yksittäisten lottien näkökulmasta ennen muuta käytännön työtä, joka suunnattiin sotaponnistusten tukemiseen. Esimakua sota-ajan tehtävistä saatiin jo kesällä ja syksyllä 1939, kun Lotta Svärd otti vastuun Karjalan kannaksen ja Suomenlahden saariston linnoitustyöntekijöiden ruoka- ja terveydenhuollosta. Lokakuun alussa alkaneet ylimääräiset harjoitukset (YH) olivat varsinainen kenraaliharjoitus tulevasta.
Talvisota paljasti järjestön rakenteessa ja koulutuksessa puutteita, joihin oli puututtava. Vuonna 1941 jaostojärjestystä muokattiin siten, että keräys- ja kansliajaosto jaettiin kahtia keräys- ja huoltojaostoon sekä toimisto- ja viestijaostoon. Toimisto- ja viestijaostoon kuuluneet lotat huolehtivat erityyppisistä sodan vuoksi keskeisiksi muodostuneista tehtävistä: kansliatöistä, ilmavalvonnasta, viestipalvelusta, radisti- ja säähavaintotehtävistä.
Näitä toimisto- ja viestitehtäviä lotat hoitivat jo talvisodassa, mutta heidän saamansa koulutus osoittautui puutteelliseksi, ja sitä alettiin kehittää talvisotaa seuranneen välirauhan aikana. Koulutukseen panostaminen näkyi lukujen valossa siten, että vuonna 1943 kaikista toimisto- ja viestilotista, joita oli yhteensä noin 24 000, lähes 13 000 oli saanut koulutusta.
Vuosina 1940–1943 koulutettiin noin 36 000 eri jaostoihin kuulunutta lottaa. Lottatyövoiman tarve oli huutava, eikä lottia pystytty kouluttamaan riittävästi, vaikka siihen suunnattiin huomattavasti voimavaroja. Niinpä osa lotista teki työtä kouluttamattomina. Esimerkiksi vuonna 1944 puolet ilmavalvontalotista toimi ilman koulutusta. Koulutettujen muonituslottien osuus muonituslottien koko määrästä oli jopa huomattavan alhainen: vuonna 1943 noin 70 000 muonituslotasta koulutettuja oli noin 23 000.
Uutta oli lottajohtajakoulutus, joka aloitettiin vuonna 1942. Toinen uutuus oli kirjeopiskelun käynnistäminen. Järjestötietouden lisäksi oli mahdollista saada oppia esimerkiksi kansallisesta historiasta. Jatkosodan lopussa Lotta Svärdin keskusjohtokunta myöntyi siihen, että lotille alettiin antaa aseellista koulutusta. Kyse oli pienestä valonheitinlottien ryhmästä, mutta periaatteellisella tasolla muutos oli merkittävä: tähän asti oli pidetty tiukasti kiinni siitä, että naiseus ja aseiden käyttö eivät ole sovitettavissa yhteen.
Sotavuosina Lotta Svärdin jäsenmäärä kasvoi merkittävästi: talvisodan alkaessa jäseniä oli noin 105 000 ja vuoden 1943 lopussa noin 220 000, joista toimivia aikuisjäseniä noin 145 000. Näistä muonituslottia oli noin puolet (70 000), toimisto- ja viestilottia noin 24 000, lääkintälottia noin 22 000, varuslottia noin 15 000 sekä keräys- ja huoltolottia noin 14 000.
Jäsenmäärän kasvu mahdollisti sen, että Lotta Svärd kykeni aiempaa paremmin vastaamaan sotaa käyvän yhteiskunnan sille asettamaan haasteeseen naistyövoiman mobilisoinnissa, mutta toisaalta järjestössä ei pystytty enää rauhan ajan tapaan tarkasti valvomaan jäsenistön sitoutumista tiukkoihin sääntöihin.
Suomalaista yhteiskuntaa sotavuosina luonnehtinut pyrkimys luokkarajat ylittävään kansalliseen yksimielisyyteen ja vuoden 1918 luomien jakolinjojen ylittämiseen näkyi Lotta Svärdin kohdalla erityisesti siten, että järjestö solmi helmikuussa 1940 Suomen Sosiaalidemokraattisen Työläisnaisliiton kanssa sopimuksen, joka mahdollisti kaksoisjäsenyyden. Kädenojennuksesta työväen suuntaan kertoi valkoisesta käsivarsinauhasta luopuminen.

Ilmavalvontalotta Salmelan kallion ilmavalvontatornissa vuonna 1941.

Valonheitinlottia. Kuvassa on heittimen johtaja vuorossa olleiden ryhmäläistensä kanssa. yhdellä lotista on Terni-kivääri kädessään. Valonheitinlotilla oli työasunaan sillakankaasta valmistetetut haalarit.
Sotavuosien moniulotteinen lottatyö
Sotavuosina kaikki 15 vuotta täyttäneet naiset ja miehet kuuluivat työvelvollisuuslain piiriin. Naispuolinen väestö saattoi täyttää työvelvollisuutensa lottatehtävissä. Sotavuosina lottien toiminta ulottui koko yhteiskuntaan: lotat tukivat puolustusvoimien toimintaa aseettomissa tehtävissä sekä vastasivat muiden tahojen kanssa vaikeuksiin joutuneen siviiliväestön huollosta. Lottien työ oli periaatteessa vapaaehtoisuuteen perustuvaa, palkatonta työtä. Talvisodan sytyttyä niille lotille, jotka oli määrätty puolustusvoimien palvelukseen vieraalle paikkakunnalle, alettiin kuitenkin maksaa päivärahaa.
Jatkosodan sytyttyä Lotta Svärd -järjestöstä tuli osa puolustusvoimia. Kenttälotat toimivat komennuksen saaneina suoranaisesti puolustusvoimien hyväksi joko sotatoimialueella tai kotirintamalla. Eripituisilla komennuksilla oli talvisodan aikana yhteensä noin 70 000 lottaa ja jatkosodan aikana noin 90 000 lottaa. Jatkosodan jokaisena päivänä komennuksella oli arvion mukaan noin 13000 kenttälottaa. Heistä noin neljännes toimi kotialueella.
Talvi- ja jatkosodan aikana 292 lottaa kuoli lottatehtävää suorittaessaan. Joulukuun 27:ntenä 1939 antamassaan päiväkäskyssä Ylipäällikkö C.G.E. Mannerheim teki kunniaa kolmelle lotalle, jotka olivat ensimmäiset komennuksella kaatuneista Lotta Svärdin jäsenistä: “Kaukana lumien peittämässä Pohjolassa, Jäämeren rannikolla, on lotta Sirkka Liisa Uurasmaa sekä itäisillä korpimaillamme lotat Julia Shemeikka ja Julia Merkku loppuun asti täyttäneet velvollisuutensa. Uskollisesti he seisoivat vaaranalaisilla vartiopaikoillaan ja kaatuivat järjestönsä ensimmäisinä. Armeijan nimessä teen kunniaa heidän muistolleen ja samalla kiitän Suomen lottia antaumuksesta, urhoollisuudesta ja uupumattomasta vartiotyöstä.”
Komennuksella olleet lotat työskentelivät jaostotaustansa mukaisesti: Muonituslotat muonittivat ja ylläpitivät kanttiineja. Lääkintälotat työskentelivät kenttä- ja sotasairaaloissa sekä sairasjunissa ja eläinlääkintälotat hevoshuollossa. Varuslotat vastasivat varuskorjaamoista ja pesuloista. Toimisto– ja viestilotat olivat vastuussa erityyppisistä toimisto- ja teknisistä tehtävistä, kuten esimerkiksi ilmavalvonnasta. Komennuksella olleiden huoltolottien ryhmä piti sisällään esimerkiksi valistus- ja yhteyslotat. Jokaiseen näistä pääryhmistä sisältyi iso joukko mitä erilaisempia tehtäviä.
Henkisesti erityisen vaativa tehtävä oli kaatuneista sotilaista huolehtiminen: kaatuneiden evakuoimiskeskuksissa (KEK) työskennelleet lotat huolehtivat kaatuneet sotilaat arkkuihin, jotka kuljetettiin kotiseurakuntiin haudattaviksi. Kotirintamalla lotat ja pikkulotat osallistuivat sankarihautajaisten järjestämiseen ja huolehtivat sankarihaudoista.
Sotatoimialueella toimineista naisista noin 40 prosenttia oli lottia. Jatkosodassa lottia työskenteli myös Suomeen sijoitettujen saksalaisten joukkojen palveluksessa lääkintä-, muonitus-, varus- ja toimistotehtävissä. Jatkosodan myötä pula lottatyövoimasta kärjistyi, ja tällöin näitä saksalaisten palveluksessa olleita lottia olisi tarvittu kipeästi.
Suurin osa lotista työskenteli kotirintaman huoltotehtävissä omalla paikkakunnallaan. Lisäksi talvisodan aikana ja jatkosodan ensimmäisenä vuonna kotirintamalla leivottiin armeijan tarvitsema leipä. Päivittäinen tarve oli noin 100 000 kiloa. Kotirintamalla toimineet lotat osallistuivat sotainvalidien, sotaleskien ja -orpojen avustamiseen niin talvisodassa, välirauhan aikana kuin jatkosodassa. Miltei jokaisella paikallisosastolla oli sotaorpo tai sotainvalidin lapsi kummilapsena.
Jatkosodan aikana lotat osallistuivat myös Suomeen siirrettyjen suomensukuisten inkeriläisten huoltoon. Nämä olivat jääneet Neuvostoliiton ja Saksan välisen sodan jalkoihin. Näistä erilaisista huoltotehtävistä lotat vastasivat yhdessä muiden kansalaisjärjestöjen, kuten Punaisen Ristin, kanssa. Piirit ja paikallisosastot rahoittivat huoltotyön keskusjohtokunnalta saamillaan varoilla, jotka oli saatu lahjoituksina, sekä omasta liiketoiminnasta saadulla tuotolla.

Lottia pitämässä ulkona kanttiinia Rautjärvellä kesällä 1941. Kanttiinikatokseen on kiinnitetty kyltti. jossa lukee "Hotelli Vehoniemi".

Kotirintamalottia. Lotta Svärd Jyväskylän paikallisosasto. Vuosien 1939.1944 väliseltä ajalta.

Lotta Svärd -järjestön Rajatoimisto Luumäellä heinäkuussa 1941. Kääntöpuolella leima: Neittamo Oy.

Ruotsin Maja Tuusulan Syvärannassa. Kuva on otettu vuosien 1941-1944 välisenä aikana.
Sotavuosien liiketoiminta
Lottien 1930-luvulla käynnistämä liiketoiminta laajeni ripeästi sotavuosina. Vuonna 1944 lottien ylläpitämiä yrityksiä oli noin 220. Paikallisosastot ja piirit omistivat ja hoitivat matkailijakoteja, ruokaloita, kahviloita, kioskeja, kanttiineja, hotelleja, leipomoita ja kukkakauppoja. Näiden lisäksi lotilla oli vastuullaan yksi vaatetusliike, kaksi parturi-kampaamoa, yksi virvoitusjuomatehdas ja kaksi elokuvateatteria.
Keskustoimikunnan rooli kasvoi liiketoiminnassa, ja sen rajatoimisto oli aivan omassa luokassaan. Vuosina 1941–1943 rajatoimiston tuotto oli nykyrahassa noin kaksi miljoonaa euroa. Rajatoimisto vastasi menestyksekkäästi sotatoimialueen kanttiinitoiminnasta ja osasta muuta muonitustoimintaa. Vuoden 1942 lopulla rajatoimisto ylläpiti sotatoimialueen linnoitustyömailla ja muilla työpaikoilla yhteensä 358 kanttiinia, joissa toimi 1637 lottaa. Puolustusvoimien hyväksi tehty lottatyö rahoitettiin keskusjohtokunnan varoista, jotka saatiin pääosin rajatoimiston tuotosta.
Kansainvälinen toiminta sotavuosina
Sotavuosina Lotta Svärdin yhteydet Baltiaan ja Puolaan katkesivat, kun nämä alueet joutuivat Neuvostoliiton ja Saksan miehittämiksi syksystä 1939 alkaen. Vanhoista kumppanuusmaista Tanska ja Norja joutuivat Saksan miehittämiksi keväällä 1940, mutta yhteydet eivät täysin katkenneet.
Yhteistyö Ruotsin lottien kanssa jatkui tiiviinä, ja maasta virtasi Suomeen lahjoituksia. Vuonna 1942 Lotta Svärd sai Ruotsin sisarjärjestöltä lahjoituksena Ruotsinmajan, joka sijoitettiin Tuusulanjärven rannalle. Se oli tarkoitettu komennuksella olleiden lottien lepokodiksi.
Suomi taisteli jatkosodassa Saksan rinnalla, mikä lisäsi Lotta Svärdin kanssakäymistä Saksan naisjärjestöjen kanssa. Jatkosodan aika kehittyi yhteistyötä myös Unkarin kanssa, joka Suomen tavoin kuului Saksan leiriin. Yhteyksiä niin Saksaan kuin Unkariin luotiin esimerkiksi vastavuoroisten vierailujen muodossa.
Vuonna 1943 Fanni Luukkonen sai valtakunnankansleri Adolf Hitleriltä korkean kunniamerkin, mikä kertoo Lotta Svärdin Saksassa nauttimasta arvostuksesta. Yhteistyö Lotta Svärdin kanssa oli Saksan Suomeen sijoitetulle armeijalle ensiarvoisen tärkeää, toimihan lottia saksalaisten palveluksessa.
Kansainväliseen toimintaan kuului myös erilaisten Lotta Svärdiä käsittelevien julkaisujen levittäminen ulkomaille. Talvisodan aikana Suomi sai osakseen runsaasti positiivista kansainvälistä huomiota, joka ulottui myös lottiin. Tanskalaisen toimittajan Estrid Ottin teos Lottien mukana Suomen sodassa, joka käännettiin tanskaksi, ylisti lottia sankarillisina naisina. Kirjan esipuheen allekirjoittajana oli Fanni Luukkosen lisäksi Ruotsin sisarjärjestön puheenjohtaja Maja Schmidt. Jatkosodan aikana julkaistiin saksaksi teos Wer sind Finnlands Lotten?