Markus Anaja
Suojeluskuntajärjestön kansainvälisistä yhteyksistä
Suomen suojeluskuntajärjestön kansainvälisiä yhteyksiä tutkineen Jarmo Matikaisen mukaan suojeluskuntajärjestö järjesti 1920- ja 1930-luvuilla 168 opinto- ja tutustumismatkaa kaikkiaan neljääntoista maahan. Eniten vierailuja tehtiin Saksaan (49 matkaa), Ruotsiin (28) ja Viroon (26).[1]
Ulkomaalaiset tekivät vuosina 1920–1934 71 eri vierailua Suomen suojeluskuntajärjestöön. Näistä 18 tuli Ruotsista ja 17 Virosta. Muiden maiden vierailuluvut jäivät varsin pieniksi.[2]
Virossa vierailuosapuoli oli suojeluskuntien veljesjärjestö Kaitseliit, joka rakenteeltaan ja toiminnaltaan oli varsin lähellä suomalaista suojeluskuntajärjestöä. Kuten Matikainen toteaa, yhteistyön taustalla oli yli 3000 suomalaisen vapaaehtoisen osallistuminen Viron vapaussotaan. Ensimmäisinä vapaussodan jälkeisinä vuosina ei juuri ollut mainittavia yhteyksiä, koska Virossa suojeluskunnat lakkautettiin. Vasta vuoden 1924 vallankaappausyrityksen jälkeen Kaitseliit aloitti uudelleen toimintansa.
Kommunistien vallankaappausyrityksen aikaan vuonna 1924 Suojeluskuntien yliesikunnan asetarkastaja Kataja vieraili Virossa tutustumassa aseteollisuuteen ja asevarikkoihin. Hän raportoi välittömästi Viron tapahtumista Suomeen. Ennen paluutaan Suomeen Kataja selvitti virolaisille Suomen suojeluskuntien toimintamallia.[3]
Yhteydet Suomen ja Viron suojeluskuntajärjestöjen välillä aktivoituivat vuonna 1927, jonka jälkeen tehtiin vuosittain vierailuja, osallistuttiin urheilukilpailuihin tai seurattiin sotaharjoituksia.[4]
Virolaisten syysharjoitukseen lokakuussa 1929 saapui Suomesta delegaatio, joka erään tiedon mukaan oli peräti 50 henkinen. Ilmeisesti se oli Helsingin Suojeluskuntapiiristä.[5] Suojeluskuntien äänenkannattaja Hakkapeliitta tosin tarkensi suomalaisten määrän 38 suojeluskuntaupseeriksi.[6]
Kaitseliiton Tallinna malevan Kalevi malevkonnan soittokunta vieraili kahteen otteeseen Helsingissä. Vuoden 1929 vierailu liittyi kesä-heinäkuun vaihteessa järjestettyihin urheilukilpailuihin. Vuonna 1933 oli vuorossa konserttisarja ajalla 23.7.–6.8.[7]
Vuoden 1927 suojeluskuntalaki teki suojeluskunnista osan Suomen puolustusvoimia ja jäseneksi saattoi päästä ”jokainen hyvämaineinen Suomen mies”. Helsingin Suojeluskuntapiirissä oli 1920- ja 1930-luvuilla toimivina jäseninä muitakin kuin Suomen kansalaisia. Ruotsalaisten ja saksalaisten lisäksi oli muitakin kansallisuuksia, mm. muutama virolainen. Ulkomaalaisten jäsenten määrät vaihtelivat melkoisesti. Vuonna 1929 heitä oli 56 ja vuonna 1932 enää 10. Tarkempaa jaottelua eri kansallisuuksiin ei ole löytynyt eikä myöskään tietoa näiden henkilöiden roolista.[8]
Suojeluskuntien hiihtokilpailuihin Kotkassa maaliskuussa 1931 oli kutsuttu myös virolaisia Kaitseliiton edustajia. Nämä vierailivat myös Suursaaressa, jossa Suursaaren suojeluskunta majoitti ja muonitti vieraita.[9]
Myös kahden muun Baltian maan vastaavat järjestöt, Latvian Aizsargi ja Liettuan Šauliai näkivät Suomen suojeluskuntajärjestön hyvänä mallina ja pitivät siihen yhteyksiä.[10]
Kirjallisuutta
Amon-Merilain, Maris, Eesti Kaitseliidu puhkpillimuusika aastatel 1925–1940. TPÜ Kirjastus, Tallinn 2003.
Anttila, Risto,
Suursaaren suojeluskunta – Suursaaren merisuojeluskunta 1918–1939.
KR-Kirjat, Humppila 2010.
Balkelis, Tomas, ”Turning Citizens into Soldiers: Baltic Paramilitary Movements after the Great War”. //Gerwarth, Robert & Horne, John (eds), War in Peace. Paramilitary Violence in Europe after the Great War. Oxford University Press, Oxford 2012, 126–144
Jürjo, Merike, Vaba tahe. Omakaitse ja Kaitseliit 1917–1940. s.e. [Kaitseliit], Tallinn 2018.
Kemppi, Jarkko, Viron suojeluskuntien organisoituminen ja toiminta 1917–1924. Historian Tutkimuksia – Studies in History 20. Joensuun yliopiston humanistinen tiedekunta, historian laitos, Joensuu 2000 [väitöskirja].
Kemppi, Jarkko, Viron valtakunnalliset urheiluorganisaatiot vuosina 1918–1940. Tutkimuksia 4/2004. Jyväskylän yliopisto, Liikunnan sosiaalitieteiden laitos, Jyväskylä 2004.
Matikainen, Jarmo, Suojeluskuntajärjestön yhteydet Euroopan muihin sotilasjärjestöihin ja ulkovaltoihin vuosina 1920–1934. Yleisen historian pääaineen tutkielma, Helsingin yliopiston historian laitos, 1989.
Roudasmaa, Stig, Helsingin Suojeluskuntapiirin historia 1918–1944.
Helsingin Suojeluskunta- ja Lotta Svärd -piirien perinnekilta ry:n historiatoimikunta, s.l. [Helsinki] 1997.
Ščerbinskis, Valters, ”Intentions and reality: Latvian-Finnish military co-operation in the 1920s and 30s”. // Baltic Defence Review 2/1999, 119–128.
[1] Matikainen 1998, 52.
[2] Matikainen 1989, 105.
[3] Matikainen 1989, 90–91; katso myös Jürjo, Merike 2018a, 86, 94–95
[4] Matikainen 1989, 91; Kemppi 2000; Kemppi 2004a.
[5] Amon-Merilain 2003, 14.
[6] Matikainen 1989, 92.
[7] Amon-Merilain 2003, 53.
[8] Roudasmaa 1997, 120, 205; Stig Roudasmaan tiedonanto 8.11.2015.
[9] Anttila, Risto 2010, 102.
[10] Ščerbinskis 1999, 125–127; Balkelis 2012, 140–141.