Suojeluskuntapiirit ja piiripäälliköt

Kun suojeluskuntajärjestö virallisesti perustettiin vuoden 1918 asetuksella, oli sen organisaatio vielä varsin kehittymätön. Senaatin sota-asiantoimituskunnassa oli nimetty suojeluskunta-asioiden esittelijä (Eero Rydman) sekä viisihenkinen suojeluskuntatoimisto. Maakunnallisella tasolla suojeluskuntia johdettiin suojeluskuntapiirien kautta, jotka olivat identtisiä kutsuntapiirien kanssa. Jokaisessa piirissä oli sotakomissaari, jonka aika meni yleensä nuoren valtion kutsuntajärjestelmän organisoimiseen kun taas suojeluskuntatyö oli apulaissotakomissaarin vastuulla.

Seuraavana vuonna, 14.2.1919, annetulla asetuksella suojeluskuntien johtajaksi tuli suojeluskuntain ylipäällikkö, joka oli sotavoimain ylipäällikön ja puolustusministerin alainen. Piirien johtajien nimitykseksi vaihdettiin piiripäällikkö. Suojeluskunnat, jolla oli oma ylipäällikkönsä ja yliesikuntansa, nostettiin nyt siis selvästi omaksi kokonaisuudekseen puolustuslaitoksen sisällä. Tämän asetus toimi suojeluskuntatoiminnan pohjana 1920-luvun loppupuoliskolle saakka.

Vuoden 1927 lain jälkeen sotilaallisesti organisoidun suojeluskuntajärjestön hallinto jaettiin paikallistason lisäksi kolmelle ylemmälle tasolle: valtakunta, piiri ja alue. Tämä kolmijako heijastui jokaiseen paikallisosastoon, sillä suuri osa paikallisosastojen toiminnasta (esimerkiksi kilpailut, koulutukset, tarkastukset, sotaharjoitukset) olivat sidoksissa piiri- ja aluejakoon. Piirit vastasivat kooltaan suurin piirtein silloisia läänejä, alueet muutamaa lähekkäin olevaa kuntaa ja suojeluskunnat yhtä kuntaa. Tästä jaosta kolmeen tasoon oli myös poikkeuksia sekä usein suojeluskuntien sisällä vielä kyläosastoja, etenkin harvaan asutuilla aluilla, joissa etäisyydet olivat pitkät. Sotilaallisessa mielessä suojeluskuntapiirit vastasivat suunnilleen kutsuntapiirejä ja muodostivat rykmentin tai prikaatin suuruisia osastoja (1 000 – 10 000 miestä) kun taas suojeluskunta-alueet vastaavat pataljoonia (noin 500 miestä) ja yksittäiset suojeluskunnat komppanioita (noin sata miestä).

Alla on listattu suojeluskuntapiirit viimeisenä rauhan vuotena ennen toista maailmansotaa 1939:

• Etelä-Hämeen Suojeluskuntapiiri
• Etelä-Pohjanmaan Suojeluskuntapiiri
• Helsingin Suojeluskuntapiiri
• Jyväskylän Suojeluskuntapiiri
• Kainuun Suojeluskuntapiiri
• Keski-Pohjanmaan Suojeluskuntapiiri
• Kymenlaakson Suojeluskuntapiiri
• Mikkelin Suojeluskuntapiiri
• Nylands Södra Skyddskårsdistrikt
• Oulun Suojeluskuntapiiri
• Pohjois-Hämeen Suojeluskuntapiiri
• Pohjois-Karjalan Suojeluskuntapiiri
• Pohjois-Savon Suojeluskuntapiiri
• Pohjois-Uudenmaan Suojeluskuntapiiri
• Pohjolan Suojeluskuntapiiri
• Raahen Suojeluskuntapiiri
• Satakunnan Suojeluskuntapiiri
• Sortavalan Suojeluskuntapiiri
• Turunmaan Suojelukuntapiiri – Åbolands Skyddskårsdistrikt
• Varsinais-Suomen Suojeluskuntapiiri
• Vasa Skyddskårsdistrikt
• Viipurin Suojeluskuntapiiri