Ratsuväki ja muut kevyet joukot

Suojeluskuntia perustettaessa marraskuussa 1918 innostus oli Helsingissä suuri, ja jäseniksi oli pyrkimässä tuhansia miehiä. Helsingin Suojeluskunta ryhtyi muodostamaan jalkaväkirykmenttejä, ja samanaikaisesti toimeliaat helsinkiläiset perustivat näiden rinnalle tarpeellisiksi katsomiaan yksiköitä. Marraskuussa perustettiin Ratsuosasto sekä Tarkka-ampujakomppania ja keväällä 1919 Cykelkompaniet. Vielä niinkin myöhään kun vuonna 1938 perustettiin Jääkärisuojeluskunta. Ratsastusta harrastavilla helsinkiläisillä oli tiettyä valmiutta suojeluskuntatoimintaan. Helsingin Kenttäratsastajilla…

Kenttä- ja ilmatorjuntatykistöt

Elokuun 2. päivänä 1918 suojeluskunnista annetussa asetuksessa oli perustettavien suojeluskuntien tehtävien erittelyssä myös kohta: ”toimivat tarvittaessa armeijan tukena”, ja tämä tuli vaikuttamaan aselajisuojeluskuntien perustamistarpeeseen. Suojeluskuntajärjestön luominen alkoi pääaselajista, mutta kuukauden tai parin viiveellä ryhdyttiin perustamaan suojeluskuntapiireihin ja rajasuojeluskuntiin 2- tai 4-tykkisiä pattereita. Marraskuun 10. päivänä 1918 perustettu Helsingin Suojeluskunta ryhtyi kesken jalkaväkijoukkojen perustamisen muodostamaan myös…

Jalkaväkisuojeluskunnat

Marraskuun alussa 1918 muodostettu Helsingin Suojeluskunta ryhtyi heti perustamaan kolme jalkaväkirykmenttiä, mikä tuntui alkuinnostuksen perusteella realistiselta. Johdonmukaista toimintaa häiritsi kuitenkin se, että noin kolmas osa ilmoittautuvista liittyikin eri yhteisöjen perustamiin joukko-osastoihin. Helsingin Suojeluskunnan (sittemmin Suojeluskuntapiirin) perustamissa rykmenteissä oli eräitä yhteisiä piirteitä. Rykmenteissä ei ollut komentajaa eikä esikuntaa, vaan pataljoonat olivat suoraan piiripäällikön alaisia. Pataljoonissa pyrittiin…

Helsingin Suojeluskuntapiiri ja sen suojeluskunnat

Maailmansotien välillä toiminut Suojeluskuntajärjestö sai alkunsa niistä vapaaehtoisista joukoista – suojeluskunnista, jotka vapaussodassa keväällä 1918 muodostivat valkoisen armeijan rungon. Sodan päätyttyä toukokuussa joukot kotiutettiin, mutta uhka vastaitsenäistyttyä Suomea kohtaan ei ollut päättynyt. Maailmansota jatkui, maamme oli sotatilassa Neuvosto-Venäjän kanssa ja lisäksi maassamme esiintyi poliittista kiihotusta. Armeijan kotiuttaminen oli katkaissut suojeluskuntien toiminnan, mutta Päämajassa oli näille…

Suojeluskuntavala

Tasavallan presidentin 21.2.1929 vahvistama asetus: Minä N. N. lupaan ja vakuutan kaiken sen kautta, mikä minulle on pyhää ja kallista, että Suojeluskunnan varsinaisena jäsenenä rauhan ja sodan aikana rehellisesti toimin isänmaan ja sen laillisen yhteiskuntajärjestyksen puolustukseksi, alistun sotilaalliseen järjestykseen ja kuriin sekä täytän minulle kuuluvat velvollisuudet ja annetut tehtävät. Jag N. N. lovar och försäkrar…

Suojeluskuntien piiripäälliköt 1919–1939

Maan turvallisuuden kannalta suojeluskuntapiirien päälliköt eivät olleet vaikutusvallaltaan merkityksetön joukko. Se ilmeni erityisesti Mäntsälän kapina-aikana 1932. Jos piiripäällikkö Matti Laurila olisi tuolloin johtanut Etelä-Pohjanmaan suojeluskuntalaiset kapinan tielle, olisi Suomessa todennäköisesti ajauduttu sisällissotaan. Suojeluskuntien jäsenmäärä kasvoi vuosien 1934–1938 aikana 90 000:sta yli 111 000:een. Suojeluskuntapiirien lukumäärä oli tuolloin 22. Jokaisella piiripäälliköllä oli näin ollen varsin suuri…

Järjestöjen lakkauttaminen syksyllä 1944

Jatkosodan päättäneeseen, 19. syyskuuta 1944 allekirjoitettuun välirauhansopimukseen kuului Neuvostoliiton vaatimus tiettyjen, sille vihamielisiksi koettujen, järjestöjen lakkauttamisesta. Kyseessä oli välirauhansopimuksen 21. artikla, jossa todettiin: ”Suomi sitoutuu heti hajoittamaan kaikki sen alueella toimivat hitleriläismieliset (fascisminluontoiset) poliittiset, sotilaalliset ja sotilaallisluontoiset samoinkuin muutkin järjestöt, jotka harjoittavat Yhdistyneille Kansakunnille ja erityisesti Neuvostoliitolle vihamielistä propagandaa, sekä vastaisuudessa olemaan sallimatta tämäntapaisten järjestöjen…

Suojeluskuntajärjestö sodassa

Suojeluskuntajärjestön merkitystä talvi- ja jatkosodan kannalta ei tule aliarvioida. Ensinnäkin suojeluskuntalaiset muodostivat arvioita neljäsosan koko kenttäarmeijasta, mikä on todella suuri luku. Suojeluskuntalaisiahan oli yli 120 000 ennen sotaa, ja armeijan vahvuus oli yhteensä reilu 500 000 miestä. Tämä tarkoitti käytännössä sitä, että rintamalle lähti huomattavan suuri joukko sotilaita, jotka olivat usein saaneet useamman vuoden ajan vapaaehtoista sotilaskoulutusta.…

Valistustyö

Suojeluskuntalaiset olivat olleet vapaussodan voiton pääarkkitehteja, mutta voitetun sodan jälkeen vastassa oli uusi ja vaarallinen vihollinen: yleinen mielipide. Suojeluskuntalaiset oli leimattu punaisten keskuudessa ”lahtarikaarteiksi” ja niitä pidettiin sodan jälkeenkin yleisesti luokkakaartina, jonka tehtävänä oli ylläpitää työväen sortoa. Myös valkoisen Suomen sisällä esiintyi suojeluskuntia kritisoivia soraääniä, sillä monet pitivät suojeluskuntajärjestöä ”valtiona valtiossa” tai jonkinlaisena erillisenä armeijana,…

Urheilu

Suojeluskuntajärjestön päätehtävä oli vapaaehtoinen sotilaallinen maanpuolustus. Urheilulla oli luonnollinen sijansa suojeluskuntajärjestön toiminnassa, sillä hyvä fyysinen kunto kasvattaa huomattavasti hengissä selviämisen todennäköisyyttä taistelukentällä. Onhan nykyajankin Puolustusvoimiin liitetty idea ”Suomen suurin kuntokoulu”. Samaa olisi aivan hyvin voinut sanoa Suojeluskuntajärjestöstä. Suojeluskuntien omaa liikuntatoimintaa harrastettiin spontaanisti suojeluskunnissa jo heti vuoden 1918 jälkeen. Järjestelmällinen, valtakunnallisesti koordinoitu suojeluskuntajärjestön urheilutoiminta käynnistyi kuitenkin…