Lainsäädäntö vakiinnuttaa järjestön

Vuoden 1918 suojeluskunta-asetus oli virallisesti perustanut suojeluskuntajärjestön. Vuonna 1919 annettu uusi asetus oli lisännyt järjestön itsemääräämisoikeutta, ja vuoden 1921 asetuksella oli niin sanotussa suojeluskuntakriisissä ryvettynyt järjestö taas asetettu tiukempaan valtiovallan kontrolliin. Kaikki tämä oli kuitenkin tehty vain asetusten nojalla; lakia suojeluskuntajärjestöstä ei ollut. Eduskunta, jolla oli jo tuolloin yksinoikeus lakien säätämiseen Suomessa, ei ollut osallistunut…

Dramaattinen alku

Vuoden 1918 suojeluskunta-asetuksen mukaan suojeluskuntien ylipäällikkönä toimi senaatin sota-asiantoimituskunnan päällikkö (27.11.1918 alkaen nimet Sotaministeriö ja sotaministeri). Asetuksen antamisen aikaan päällikkönä oli kenraali Wilhem Thesleff, apunaan suojeluskunta-asioiden esittelijä Eero Rydman ja viisihenkinen suojeluskuntatoimisto. Valta toimiston henkilöstön ja suojeluskunta-asioiden esittelijän valinnassa oli Thesleffillä, hänet puolestaan nimitti senaatti. Suojeluskuntajärjestöllä ei siis ollut lainkaan itsenäistä valtaa oman ylimmän johtonsa…

Järjestön alkuajat 1918–1927

Vapaussodan päätyttyä suojeluskunnat olivat erikoisen tilanteen edessä. Suojeluskuntaliike oli kasvanut ja voimistunut, onnistunut häätämään venäläiset Suomesta ja torjumaan punaisen vallankumouksen. Kaikesta tästä huolimatta koko kysymys suojeluskuntien olemassaolosta oli hetken avoin: onko niille tarvetta vapaassa, valkoisessa Suomessa, ja jos on, minkälaisia suojeluskuntien tulisi ja olla keiden päästä jäseniksi? Arvoitusta pohdittiin myös valkoisten johdossa ja asiaa selvittämään…