Upseeristo

Suojeluskuntajärjestössä upseeriarvojen ja -tehtävien vakiintuminen kesti jonkin aikaa. Hiljalleen muodostui kuitenkin palkatun päällystön järjestelmä. Palkatuista upseereista kuitenkin vain korkeimmat, alkaen aluepäälliköstä, olivat varsinaisesti suojeluskuntajärjestön virkoja. Muut upseerin toimet olivat luottamustoimia, joista maksettiin vähäistä korvausta. Alimpana portaikossa olivat paikallisissa suojeluskunnissa toimivat suojeluskuntaupseerit, jotka eivät kuitenkaan olleet paikallispäälliköitä. Heillä saattoi kuitenkin olla suojeluskunnassa jokin vastuualue, kuten toiminta joukkueenjohtajana, asevastaavana tai esikunnan…

Liput

Joillakin suojeluskunnilla oli oma lippu jo vapaussodan aikana. Lipuilla on ollut kautta sotahistorian suuri merkitys sekä symbolisina joukon tunnuksina ja ylpeyden kohteina että käytännön apuvälineinä taistelukentällä oman joukon koossa pitämisessä. On luonnollista, että moni suojeluskunta halusi itselleen lipun lujittamaan yhteishenkeä sekä varmasti myös tuomaan vastapainon työväestön punalipuille. Kun suojeluskuntajärjestö vakiintui sodan jälkeen, alkoivat monet suojeluskunnat…

Sotilaskoulutus

Suojeluskuntajärjestön kaikkein keskeisin tehtävä oli vapaaehtoinen maanpuolustus. Tästä seurasi luonnollisesti sotilaskoulutuksen tärkeä sija järjestön toiminnassa. Suojeluskunnissa järjestetyn sotilaskoulutus jakaantui useaan eri osa-alueeseen. Keskeisellä sijalla oli taistelukoulutus, jossa keskityttiin erityisesti jalkaväen taktiikkaan, eli kivääri- ja konekiväärimiesten yhteistyöhön. Kirjoista ja oppitunneilta saatua teoriatietoa harjoiteltiin käytännössä erilaisissa maastoharjoituksissa, joissa voitiin kokeilla liikkumista maastossa, asemien tekemistä, ryhmittymistä, hyökkäystä, puolustusta, viivytystä…

A298 1 Suojeluskuntain paalllystokoulu

Päällystökoulu

Vapaussodan aikana suojeluskuntien päällystö oli kirjavaa joukkoa. Paikallista suojeluskunta johti yleensä henkilö, joka oli saanut aiemmin jonkinlaista sotilaskoulutusta toimimalla Venäjän armeijassa, poliisivoimissa tai jossakin suojeluskuntia edeltäneissä kaarteissa. Varmasti myös täysin itseoppineita oli mukana, ainakin alipäällystöstä. Kun suojeluskuntajärjestön asema virallistettiin asetuksella 1918, heräsi myös tarve kouluttaa omaa suojeluskuntapäällystöä, joka kykenisi johtamaan ja kouluttamaan laajaa suojeluskuntalaisten joukkoa.…

Poikatyö

Suojeluskuntajärjestön poikatyö ja sotilaspojat Suojeluskuntajärjestöön liittymisen alaikäraja oli alunperin 17 vuotta, mutta oli alusta alkaen selvää, että vapaaehtoista maanpuolustuskasvatusta täytyisi antaa myös nuoremmille pojille, jotta näillä olisi mahdollisuus hankkia suojeluskuntalaiselta vaadittavat perustaidot jo ennen 17 vuoden ikää. Suojeluskuntajärjestön poikatyöstä, sittemmin erillisestä sotilaspoikatoiminnasta kasvoikin suuri organisaatio, jonka parissa tuhannet pojat ympäri Suomen paitsi harjoittelivat maanpuolustuksen perusteita,…

Suojeluskuntien aseistus

Vaikka suojeluskunnilla oli ratkaiseva merkitys vapaussodassa ja vaikka niiden toiminta jatkui asetuksella vahvistetussa muodossa myös sodan jälkeen, ei tilanne niiden aseistuksen suhteen ollut kehuttava. Oli aivan eri asia aseistaa tilapäisesti vapaaehtoinen paikallisjoukko itsenäisyystaisteluun vallankumauksen kourissa olevaa keisarikuntaa tai kapinoivaa työläisjoukkoa vastaan, kuin varustaa valtakunnallinen organisaatio niin modernein asein, että niillä lyödään tarvittaessa Neuvostoliiton kaltainen suurvalta.…

Toiminta

Suojeluskuntajärjestön toiminta oli hyvin monipuolista johtuen sen omintakeisesta luonteesta. Ennen kaikkea kyseessä oli kansalliskaarti ja puolustuslaitoksen osa, siis sotilasorganisaatio. Tämän vuoksi kaikki järjestön koulutustoiminta tähtäsi ennen kaikkea maanpuolustuksen vahvistamiseen ja suojeluskuntalaisten sotilaallisten taitojen kehittämiseen. Upseerien, aliupseerien ja miehistön koulutus oli hyvin monipuolista ja se sisälsi myös erikoistunutta aselajikoulutusta. Toisaalta Suojeluskuntajärjestön voidaan katsoa olleen myös erittäin…

48N96 Old Boys rykmentti 1920 luku

Jäsenyyskriteerit ja sosiaalinen kerrostuneisuus

Suojeluskuntajärjestö perustettiin virallisesti vuoden 1918 asetuksella suojeluskunnista. Tässä asetuksessa määriteltiin ensimmäistä kertaa virallisesti ne kriteerit, joiden tuli täyttyä mikäli tietty henkilö toivoi pääsevänsä suojeluskuntalaiseksi. Keskeisiä jäsenyyden ehtoja olivat vapaaehtoisuus, ikärajan täyttyminen ja halu ylläpitää vallitsevaa yhteiskuntajärjestelmää. Ennen vuoden 1918 suojeluskunta-asetusta, Venäjän vallan aikana ja vapaussodan melskeissä, suojeluskuntiin liittymisen kriteerit olivat olleet hyvinkin vaihtelevia, paikkakunnasta riippuen.…

Jsenmr

Jäsenmäärä

Suojeluskuntajärjestö oli niin merkittävä etenkin sen koon vuoksi: jäseniä oli paljon ja paikallisosastoja käytännössä kaikkialla Suomen alueella. Jo järjestön virallisen perustamisen vuonna 1918 jäseniä oli hyvin paljon, lähes 60 000, mikä on erittäin suuri luku, kun ottaa huomioon, että suojeluskuntia ei vielä ollut läheskään kaikilla paikkakunnilla. Seuraavana vuonna, 1919, jäsenmäärä kasvoi huimasti, yli 90 000 tuhanteen. Tämä…

Paikalliset suojeluskunnat

Suojeluskuntajärjestön selkärangan muodostivat paikalliset suojeluskunnat. Aiemmin taustaluvuissa kerrottiin, kuinka monelle paikkakunnalle perustettiin jo ennen vapaussotaa ja sen aikana erilaisia kaarteja ja suojeluskuntia. Näiden tehtävät olivat kuitenkin hyvin erilaiset kuin virallisilla suojeluskunnilla vuoden 1918 asetuksen jälkeen. Jokainen suojeluskunta piti myös virallisesti perustaa uudelleen asetuksen antamisen jälkeen, eli pitää perustava kokous, jossa valittiin asetuksen mukainen esikunta. Tosin…