Suojeluskunta-alueet

Suojeluskuntajärjestön organisaatiossa oli neljä tasoa: valtakunnallinen, maakunnallinen (piirit), alueellinen (suojeluskunta-alueet) ja paikallinen (paikalliset suojeluskunnat). Järjestön alkuaikoina aluetaso tosin puuttui, eli kunkin paikallisen suojeluskunnan päällikkö ja esikunta saivat käskynsä suoraan piiriesikunnalta. Suojeluskunnat jaettiin alueisiin vähitellen. Osassa piireistä, kuten Helsingissä, ei kaikkia aluepäälliköitä edes ehditty pestata. Aluepäälliköitä oli kuitenkin jo 250 vuonna 1930 ja 277 vuonna 1935. Yhteen…

Esikuntapäälliköt

Suojeluskuntajärjestön ylimpänä hallintoelimenä toimi suojeluskuntien yliesikunta (SkY). Esikuntaa johti yliesikunnan esikuntapäällikkö, joka myös toimi ylipäällikön apulaisena ja tarvittaessa sijaisena. Kun yliesikunta perustettiin vuoden 1919 asetuksella suojeluskunnista, oli tämä esikuntapäällikön tehtävä noin vuoden ajan täyttämättä. Vuonna 1920 tehtävää hoiti kesäkuusta syyskuuhun saksalainen upseeri Eduard Ausfeld, joka oli aiemmin toiminut Jääkäripataljoona 27:n komentajana. Ulkomaalaisen ja kotimaisia kieliä taitamattoman…

Organisaatio ja jäsenet

Tässä osiossa keskitytään Suojeluskuntajärjestön rakenteeseen. Painopiste on järjestön lopullisessa tilassa, eli 1930-luvun lopussa. Varhaisempiin aikoihin on viitattu tarpeellisiksi katsotuin osin. Yksinkertaistettuna Suojeluskuntajärjestön organisaation voidaan katsoa muodostuneen seuraavista osista: Ylipäällikkö apunaan yliesikunta johti (valtakunnallisella tasolla) suojeluskuntajärjestöä. Kuten edellä järjestön perustamisen yhteydessä on selostettu, oli ylipäällikkö ja yliesikunta toki tavallaan alisteisia puolustusministeriölle ja viime kädessä presidentille. Käytännössä…

F2010029p9 Tornion suojeluskuntalaisia lahdossa rintamalle

Vapaussota 1918

Tammikuussa 1918 Suomessa oli sekava tilanne. Maa oli julistautunut itsenäiseksi joulukuun alussa, mutta se oli pullollaan venäläisiä sotilaita sekä oikeiston ja vasemmiston välisen sisällissodan partaalla. Ensimmäiset aseelliset yhteenotot punaisten ja valkoisten välillä tapahtuivat Kaakkois-Suomessa tammikuun viimeisillä viikoilla. Punaiset aloittivat vallankumouksen virallisesti Helsingissä yöllä 27.1. ja samaan aikaan Pohjanmaan suojeluskunnat alkoivat riisua venäläisiä varuskuntia aseista Mannerheimin…

Kaartit 1917

Ensimmäinen maailmansota kiihdytti mieliä ja kiristi tunnelmaa koko Venäjän valtakunnan alueella, myös Suomessa, josta Venäjä vielä piti tiukasti kiinni. Sodan vuoksi venäläisten joukkojen määrää maassamme nostettiin ja pääkaupunki Helsinkiä linnoitettiin voimakkaasti Saksan maihinnousun pelossa. Kaupunkiin saapui tuhansia työläisiä linnoitustyöhön, elintarviketilanne hankaloitui ja valvonta oli tiukkaa. Sodan uhka leijui koko maan yllä ja pinnan alla kyti…

Suurlakko 1905

1900-luvun alussa koko Venäjän valtakunnassa ja myös Suomessa puhkesi useita levottomuuksia, joiden edessä esivalta oli osin toimintakyvytön. Venäläistämistoimet olivat aiheuttaneet voimakasta vastustusta ja jopa aseellista suomalaisnationalistista vastarintaa, josta Eugen Schaumannin suorittama kenraalikuvernööri Bobrikovin murha vuonna 1904 on kuuluisin esimerkki. Toisaalta samaan aikaan oli käynnissä jatkuvasti voimistuva yhteiskuntaluokkien välinen kamppailu sosialismin nostaessa päätään. Työväenluokka alkoi vaatia…

Taustaa

Suojeluskuntajärjestö perustettiin virallisesti vasta kesällä 1918 annetulla asetuksella suojeluskunnista. Tuolloin perustettiin valtakunnallinen, Puolustusvoimiin kuuluva vapaaehtoinen maanpuolustusjärjestö, jolla oli virallinen asema maassamme. Tätä ennen olemassa olleet moninaiset kaartit, myös vapaussodan (huom. tekstissä pyritään käyttämään systemaattisesti suojeluskuntalaisten itsensä käyttämää termiä vapaussota. Ks. sivustojen erillinen artikkeli kyseisen sodan monista nimityksistä ja niiden taustoista) aikaiset, eivät siis olleet virallisen suojeluskuntajärjestön osia, vaikka niistä käytettiinkin nimeä suojeluskunta.…

Suojeluskuntapiirit ja piiripäälliköt

Kun suojeluskuntajärjestö virallisesti perustettiin vuoden 1918 asetuksella, oli sen organisaatio vielä varsin kehittymätön. Senaatin sota-asiantoimituskunnassa oli nimetty suojeluskunta-asioiden esittelijä (Eero Rydman) sekä viisihenkinen suojeluskuntatoimisto. Maakunnallisella tasolla suojeluskuntia johdettiin suojeluskuntapiirien kautta, jotka olivat identtisiä kutsuntapiirien kanssa. Jokaisessa piirissä oli sotakomissaari, jonka aika meni yleensä nuoren valtion kutsuntajärjestelmän organisoimiseen kun taas suojeluskuntatyö oli apulaissotakomissaarin vastuulla. Seuraavana vuonna,…

Ylipäällikkö Malmberg

Suojeluskuntajärjestön alkutaival oli hyvin dramaattinen, etenkin järjestön johdon kannalta. Vuosien 1918, 1919 ja 1921 asetuksilla järjestön johtosuhteet saatiin määriteltyä virallisesti. Hyvin lyhytaikaisiksi jääneiden ensimmäisten ylipäälliköiden jälkeen virkaan astui Lauri Malmberg, joka pysyi paikallaan järjestön lakkauttamiseen saakka. Malmberg muodostui monessa mielessä keskeiseksi tekijäksi järjestössä ja hänen persoonallaan oli suuri merkitys järjestön kohtalon kannalta. Helsinkiläinen everstiluutnantti Lauri…

Yliesikunta

Suojeluskuntain yliesikunta (SkY) perustettiin vuoden 1919 suojeluskunta-asetuksella. Se koostui pelkästään palkatusta henkilöstöstä, ei luottamusmiehistä, toisin kuin paikallissuojeluskuntien esikunnat. Suojeluskuntain yliesikunta oli suojeluskuntajärjestön ylin hallinnollinen elin. Yliesikuntaa johti esikuntapäällikkö, joka toimi myös suojeluskuntain ylipäällikön varamiehenä. Yliesikunnassa työskenteli kolme jaostopäällikköä, 12 osastopäällikköä, kahdeksan sotilastarkastajaa, 22 osastopäällikön apulaista, kaksi asetarkastajaa sekä ylipäällikön adjutantti sekä lisäksi muita toimihenkilöitä, kuten…